VÄRIKKÄITÄ VAPPUPALLOJA!

Ei vappua ilman ilmapalloja! Siispä myös itse askartelimme vappujuhlia varten leikkihuoneen ison liitutaulun koristeeksi värikkäitä "ilmapalloja".

Askarteluvinkin saimme Taika-askartelulehdestä. Ideana oli päällystää kertakäyttölautanen silkkipaperilla, jonka pienet rypyt toivat vain elävyyttä pallon pintaan. Pallo koristeltiin pienillä paperiympyröillä ja silkkipaperista rypistetyillä palleroilla. 

Koristelussahan voi käyttää vapaasti omaa luovuuttaan ja helpoimmalla pääsee, jos esimerkiksi liimaa silkkipaperilla päällystettyihin "ilmapalloihin" esimerkiksi valmiita tarroja tai vaikka softiskuvioita. 

Kartongista leikkasimme vielä kolmion pallon solmuksi, johon kiinnitimme serpentiiniä naruksi.

VAPPUVILLITYS!

Tänään 30.4.2013 vietimme perhepäiväkodilla vappujuhlia lasten toiveesta naamiaisten merkeissä. 

Juhlissa lapset saivat vapaasti leikkiä ilmapalloilla, jotka ovat helppoja, edullisia ja aina mieluisia lasten viihdyttäjiä. Mutta on hyvä ottaa myös huomioon turvallisuustekijät. Ilmapallot menevät helposti rikki ja pallon kovaääninen poksahtaminen saattaa pienimmille ja herkimmille olla hyvinkin pelottavaa ja aiheuttaa pelkotiloja. 

Myös puhaltamattomat pallot ja rikki menneen pallon riekaleet aiheuttavat tukehtumisvaaran joutuessaan lapsen kurkkuun, joten pallojen kanssa touhuttaessa täytyy olla erittäin tarkkana. Myöskin pallojen puhaltaminen on aina aikuisen puuhaa, vaikka se kuinka lapsia kiehtoisikin juuri tukehtumisriskin vuoksi, ellei käytössä ole ilmapallojen täyttämiseen tarkoitettua pumppua.

Aamupiirillä leikimme myös "ilmapallo-leikkiä", jossa ollaan piirissä ja aluksi kyykyssä. Yhdessä aloitetaan "ilmapallon" puhaltaminen ja kuvitellaan puhaltavamme valtavan suurta isoa ilmapalloa. Samanaikaisesti noustaan hitaasti selkä pyöreänä ylös suoraksi ja lopulta seistään varpailla kurotellen käsillä kattoa. Aikuinen näyttää sormeaan, joka on neula, jolla hän puhkaisee pallon - POKS!- ja silloin kaikki puhaltavat ilman ulos - VIUUUH!- ja valahtavat taas alas kyykkyyn alkuasentoon. Nyt on lapsille näytetty näin tämän sääntöleikin toimintamalli ja puhkaisuvuoro kiertää ringissä seuraavalle.

Kehitimme leikkiin myös muunnoksen, jossa puhkaisija valitaan etukäteen. Muut leikkijät asettuvat piiriin kasvot keskustaan päin ja puhkaisija jää piirin ulkopuolelle. Aloitetaan taas puhaltaminen alkuasennosta, jonka aikana puhkaisija kiertää piiriä ympäri ja kun pallo on hänen mielestään tarpeeksi suuri, puhkaisee hän pallon koskemalla sormellaan jotakuta selkään. Se, jota on näin "pistetty", huudahtaa: -POKS! ja valahtaa taas kyykkyyn. Muut seuraavat perässä. Se, jota on pistetty siirtyy seuraavaksi puhkaisijaksi ja edellinen puhkaisija siirtyy piiriin hänen tilalleen. Samaa ei tietenkään saa valita uudestaan, jotta jokainen halukas pääsee palloa puhkaisemaan. 

Leikki kehittää mielestäni hyvin mm. ohjeiden kuuntelemisen taitoa ja niiden mukaan toimimista sekä keskittymistä ja oman vuoron odottamista. Lisäksi leikki harjaannuttaa tasapainoa ja kehon koordinaatiota eli eri kehonosien yhteistyötä. Leikkiin tuo jännitysmomentin se, keneen puhkaisija pistää ja milloin kuuluu "poksahdus"!

Tämä oli meillä ihan uusi leikki ja siitä tykättiin kovasti! Sitä leikitään varmasti vielä moneen kertaan! Sääli, että vappu on vain kerran vuodessa, mutta tämä leikkihän sopii mainiosti myös syntymäpäiväjuhlissa leikittäväksi. Leikkivinkin saimme eräältä kollegalta, joka oli käynyt viime syksynä HLU:n järjestämän "Vekaravipellys"-kurssin, jossa tarjottiin vinkkejä pienten lasten liikuntaan. Kiitos Kissankulman perhepäiväkodin tädille!

Ulkona lapset saivat vielä kotvasen purkaa energiaansa, kun yrittivät saada kiinni puhaltelemiani saippuakuplia, jotka leijailivat vauhdikkaasti tuulessa. Ilmapalloillakin leikittiin vielä ulkona, jotka kuin ihmeen kaupalla pysyivät kaikki jopa ehjinä!

Ruualla tarjottiin perinteistä vappuruokaa eli ranskalaisia, lihapullia ja nakkeja sekä perunasalaattia. Välipalalla odottivatkin sitten lasten mielestä ne parhaat herkut eli simaa ja pikkumunkkeja sekä lisäksi lasten tuomia herkkuja. Nyyttikestityyliin jokainen sai tuoda mieleistään herkkua juhliin ja pöytä notkuikin herkuista, joita riitti myös kotiinviemisiksi.

Lasten idolit olivat kattavasti edustettuina naamiasiasuina. Juhlijoina vilistivät kuvassa komeilevien "Veli Sikiön" ja "Spidermanin" lisäksi myös "Risto Räppääjä" ja "Helinä Keiju" sekä prinsessa, hiiri, possu ja monsteri.

Askartelimme kartongista myös keväisiä vappukoristeita. Koristeltujen kartonkiperhosten väliin liimattiin kreppipaperisuikaleita, askartelupunoksesta tuntosarvet ja varrastikku, jonka avulla koristeen voi laittaa kukkaruukkuun tai heilutella sitä vappuhuiskan tapaan.

VEDENPAISUMUS PAJUPELLOSSA!

Viime viikolla muutaman päivän rankkasateet sulattivat lumet ja sen seurauksena perhepäiväkodin yllätti kevättulva... 

Lapsista tämä oli erittäin hauskaa, niin kauan aikaa kun sitä kesti. Jäätynyt maa suli pikkuhiljaa ja vesi imeytyi maahan, mutta sitä ennen olivat kuravarusteet kovassa testissä...

Mutta mikä on sen mieluisampaa ajanvietettä kuin kuravellin keitto ja vesilätäkössä lutraaminen !!! Ja nyt sitä kuraa ja vettä sitten kanssa riittää!!!  

Kunnon kuravarusteet ja ulkoiluvaatteet ovat siis erittäin tärkeää hoitokassiin pakattavaa, jotta lasten ulkoilu olisi mieluista tosi märälläkin kelillä, sillä ulkoilemme säällä kuin säällä. 

Kuratamineiden on hyvä myös olla mieluummin reiluja, jotta ne on helpompi pukea ulkovaatteiden päälle eikä lapsen olo ole ulkoillessa kuin makkaralla kuoressaan.

On myös hyvä muistaa pakata riittävästi vaihtovaatetta kastuneiden tilalle. Samaten on tärkeää tarkistaa hoitokassin sisällön ja muiden varusteiden kunto ja sopivuus säännöllisesti sekä viedä ne kotiin pesuun. 

Silti hiekan ja kuran kulkeutumista sisälle on tähän vuoden aikaan aivan mahdoton estää...

Eräs isistä tarjoutui jopa tyhjentämään lammikkoa uppopumpulla oman perheen isännän ollessa ulkomailla. "Uima-allas" kuivahtikin sitten yllättävän nopeasti lasten harmiksi, mutta ko. isälle lämmin kiitos kuitenkin tarjouksesta! Tulvaongelman jatkuessa jokin hätäratkaisu olisi ollutkin tarpeen... 

Hiekkalaatikolla on taas mukava herätellä mieliin kesäajan leikkejä ja varastosta kaivettiinkin kaivurit ja traktorit, lapiot ja ämpärit yms. kesälelut esiin. Ja kylläpä ne ja hiekkaleikit ovatkin pitkän talven jälkeen taas mieluisia! Pojat ottivat tietenkin heti kisaa Plaston mopoilla.

Perjantain tiimin leikkikenttätreffitkin startattiin taas käyntiin ja tavattiin tuttuja tiimin hoitajia ja lapsia leikkikentällä. 

Tästä se kevät lähtee taas käyntiin!

AURINKO ARMAS KUIVAS SATEHEN...

Aurinko alkaa lämmittää jo mukavasti ja lumet sulivat yhden viikon aikana hurjaa vauhtia. Kevät tulee niin sanotusti kohisten!

Olemme harjoitelleet yhdessä tuttua lorua "Aurinko, aurinko lettuja paistaa" ja harjoitelleet siihen kuuluvaa leikkiä, jossa hyödynnetään myös tukiviittomia. 

Viittomat löysin Papunetistä, joka on puheen ja kielen kehityksen tukemiseen liittyvä internetsivusto sekä kuva- ja tietopankki.  Aivan hyvin voi myös itse keksiä loruun oman leikin visualisoimaan lorua, jolloin se jää helpommin lasten mieleen hyödynnettäessä useaa aistikanavaa yhtäaikaa.

Papunetin sivustolta voi myös helposti kuvahakutyökalun kautta etsiä muihinkin tuttuihin loruihin ja lauluihin sopivia viittomia hakusanan avulla (Lisätietoja osoitteesta www.papunet.net).

"Aurinko, aurinko lettuja paistaa.

Tekisi minun niitä mieleni maistaa.

Kiipeän puuhun, pistelen suuhun.

Loput voin heittää vaikka ukolle kuuhun.

Sitten käynkin nukkumaan

pieni masuni pullollaan."

PUPUASKARTELUJA

Tottahan myös askarreltiin pupuja!

 

Näitä pupuja teimme isompien kanssa pienten päiväunien aikaan. 

Tähän askarteluun tarvitaan

• valkoista kartonkia
• vessapaperirullan hylsy
• vihreää maalia
• askartelusilmät ja puolikas puuhelmi
• musta tussi
• liimaa
• sakset

1. Ensin leikataan vassapaperirullasta sopivan kokoinen n.5cm pätkä, joka maalataan vihreäksi ja maalin kuivuttua hapsutetaan saksilla "ruohotupsuksi".
2. Valkoisesta kartongista leikataan pupu, jolle liimataan silmät ja kuono sekä piirretään viikset.
3. Lopuksi pupu asetetaan ruohomättääseen istumaan ruohonkorsien lomaan.

 

Tällainen pupukoriste on valmiina.

Tässä 5-vuotiaan tytön tekemä pupukoriste.

Vietimme myös koko porukalla askarteluhetken ja teimme pehmeän pörröisiä talviasuisia pupuja.

Tähän askarteluun käytimme valkoista kartonkia ja valkoista täytevanua, joka on tavallista pumpulia ilmavampaa ja pehmeämpää. 

Liimasimme valmiita askartelusilmiä, mutta aivan hyvin silmät ja muut yksityiskohdat voi piirtääkin. 

Lapset lisäilivät pupuihinsa esimerkiksi viiksiä sekä varpaita ja kynsiä. Jotkut innostuivat liimaamaan pupuihinsa karvaa oikein kunnolla. Taisivat olla oikein "angorakaneja"...

KIRJASTON KÄTKÖISTÄ PUPUSATUJA

Kirjaston hyllyltä löysin pääsiäisen puputeemamme satuhetkiin useita kuvakirjoja, joissa seikkailivat monenlaiset puput erilaisissa seikkailuissa. 

Satujen teemat koskettivat usein myös lasten arkipäivän tilanteita ja herättivät hyvää keskustelua mm. kiukuttelusta, kun harmittaa ja siitä millainen on kiva kaveri sekä miltä tuntuu, kun pelottaa olla yksin.

Kaapo Kanilla on paha mieli ja kaikki harmittaa. Kaveritkaan eivät ole kivoja ja on tyhmää leikkiä tyhmiä leikkejä. Pikku hiljaa Kaapoa kuitenkin alkaa harmittamaan sekin, että mikseivät kaverit enää halua leikkiä hänen kanssaan ja yksin oleminen alkaa tuntua vielä tyhmemmältä...

Kummallinen ja pelottava iso musta kani seuraa Pikku kania joka paikkaan. Mutta kuinka ollakaan tuosta hiljaisesta seuraajasta onkin apua, kun susi sattuu yllättämään Pikku kanin.

Pieni kani on arka, mutta tavattuaan suden, haluaisi olla yhtä voimakas ja itsevarma kuin susikin. Kani lähteekin varta vasten etsimään sutta ja suden löydettyään, pyytää sutta opettamaan muutamia salaisuuksiaan pikku kanille.  

Kirja kertoo hauskasti, ettei tarvitse olla jotain muuta, ollakseen tärkeä. Tärkeintä on olla oma itsensä.

Rikulla on paljon kavereita, mutta kaikki haluavat leikkiä erikseen: valkoiset puput omaa leikkiään, ruskeat omaansa, ja harmaat omaansa. Riku käy kokeilemassa jokaista leikkiä.

Rikun uusi kaveri opettaa Rikulle uuden leikin, mutta muut nauravatkin sille. Riku puolustaa uutta kaveriaan ja saa kuin saakin kaikki puput leikkimään sovussa keskenään yhdistämällä jokaisen mielileikkiä yhteen.

Kirja kertoo kiusaamisesta ja kiusatun puolustamisesta.

Pikku pupun isä on kadoksissa. Useat isot puput tarjoutuvat avuksi, mutta kukaan heistä ei ole yhtä iso, voimakas, karvainen tai pörröinen kuin pikku pupun oma isä. 

Kirja sopii valtavan hyvin isänpäivään, mutta tärkein sanoma on, että oma isä on lapselle aina se kaikista suurin sankari oli isä sitten oikeasti pitkä tai lyhyt, voimakas tai vähemmän voimakkaampi, karvainen tai vähemmän karvainen...

Tammen kultaisten kirjojen nostalginen kuvakirja kertoo tarinan, kuinka pupu etsii omaa kotia ja löytää sen kommelluksien kautta vihdoin kaninkolosta toisen pupun luota. 

Kirjan opetus on, että yksinäiselle ystävän tuki on tärkeää.

LAULUJA PUPUISTA

Yllä oleva kuva on kivasta lasten laululeikkikirjasta nimeltään "Ystäväni, tuttavani - laululeikkejä lapsille", josta saa lisätietoja osoitteesta www.lastenparhaatkirjat.fi. 

Kirja pohjautuu englantilaisen lastenpedagogi Barrie Waden learning power-menetelmään, jossa perinteisten loru- ja laululeikkien avulla korostetaan rytmin, riimien ja toiston merkitystä lapsen varhaisessa oppimisessa. Seuraavassa mainituista lauluista vain laulu "Pupuperhe" löytyy ko. kirjasta.

Pääsiäisen aikaan lauloimme siis paljon pupuihin liittyviä lauluja. Osin senkin takia, että emme keksineet juurikaan muita varsinaisesti pääsiäiseen liittyviä lauluja( Jos tiedätte sellaisia, niin olisi mahtavaa saada vinkkiä!). Pupulaulut sopivat toisaalta myös muutenkin hyvin kevääseen ja myöskin tämän toimintavuoden luontoteemaan.

PUPUPERHE

Tässä isä-pupu on, tässä äidin näät.

Tässä pikkupupujen kaikki näet päät.

Iloisina nyökkää ne toisilleen vaan,

korvansakin ristiin nämä puput saa!

Laulun kanssa leikittiin tuttua sormileikkiä sekä lapsista oli hirmuisen hauskaa laulaa toinen kerta möreällä isä-pupun äänellä, kolmas kerta kimeällä pikkupupun äänellä ja neljäs kerta vielä aivan hiljaa kuiskaten. Tämä harjoittaa hyvin keskittymään äänen käyttöön ja sen voimakkuuteen.

JÄNIKSELLÄ PITKÄT KORVAT

(Leikitään laulun sanojen mukaan)

Jäniksellä pitkät korvat, pitkät korvat, pitkät korvat.

Jäniksellä pitkät korvat, pitkät korvat on.

(Korvat ristiin, korvat suoraan, korvat lurpalleen.

 Korvat ristiin, korvat suoraan, korvat lurpalleen.)

Jäniksellä pitkät koivet, pitkät koivet, pitkät koivet.

Jäniksellä pitkät koivet, pitkät koivet on.

(Koivet ristiin, koivet suoraan, kohti pilviä.

 Koivet ristiin, koivet suoraan, kohti pilviä.)

Jäniksellä töpöhäntä, töpöhäntä, töpöhäntä.

Jäniksellä töpöhäntä, töpöhäntä on.

(Häntä ylös, häntä alas, häntä pörhölleen.

 Häntä ylös, häntä alas, häntä pörhölleen.)

Jänis loikki pellon poikki, pellon poikki, pellon poikki.

Jänis loikki pellon poikki, piiloon loikki, pois! 

KATSOS KUINKA JÄNÖJUSSI

(Leikitään laulun sanojen mukaan)

Katsos kuinka Jänöjussi

Katsos kuinka Jänöjussi 

Katsos kuinka Jänöjussi

korviansa heiluttaa.

Katsos näin, näin Jänöjussi

Katsos näin, näin Jänöjussi

Katsos näin, näin Jänöjussi

korviansa heiluttaa.

Katsos kuinka Jänöjussi 

Katsos kuinka Jänöjussi 

Katsos kuinka Jänöjussi

käpäläänsä tömistää.

Katsos näin, näin Jänöjussi 

Katsos näin, näin Jänöjussi

Katsos näin, näin Jänöjussi

käpäläänsä tömistää.

Katsos kuinka Jänöjussi

Katsos kuinka Jänöjussi

Katsos kuinka Jänöjussi 

töpöhäntää heiluttaa.

Katsos näin, näin Jänöjussi

Katsos näin, näin Jänöjussi

Katsos näin, näin Jänöjussi

töpöhäntää heiluttaa. 

JÄNIS ISTUI MAASSA

Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen.

Mikä sul on jänönen, kun et enää hyppele.

Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.

Jänikselle tuli tohtori, tohtori.

Antoi sille lääkettä

sekä kylmää käärettä, käärettä, käärettä.

Jänis pisti päänsä pensaaseen, pensaaseen.

Jokos olet terve nyt,

lääkkeisihin kyllästyt, kyllästyt, kyllästyt.

Jänis pieni puikki pakohon, pakohon.

Käpälät sen oivat on,

hyppy aivan verraton, verraton, verraton.

Varo metsäkoiraa jänönen, jänönen.

Koira siit on iloinen,

kun et enää hyppele.

Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.

Tähän perinteiseen lastenlauluun olemme itse keksineet leikin ja ottaneet mukaan myös rooliasurekvisiittaa, jotta lapset pääsevät mukaan toimintaan ja eläytymään paremmin rooleihinsa. Jänikselle on varattu pupunkorvat, tohtorille leikkistetoskooppi sekä vanhasta miesten valkoisesta kauluspaidasta tehty lääkärintakki ja koiralle paapan vanha susihattu. Esittäjät leikkivät laulun sanojen mukaan.

Lisäksi ryhmämme mieluisiin laululeikkeihin kuuluu varmasti myös monelle tuttu "Huu sai-sai", jota kävimme leikkimässä myös takapihan "satumetsässä Kani Koipeliinin" kanssa.

Laululeikkiin tarvitaan marakassi tai rytmimuna säestämistä varten.

Metsässä jokainen lapsi etsi itselleen sopivan "puskan" piilopaikakseen, sisällä lapset menevät lattialle kyyryyn samalla lailla kuten yllä kuvassa.

Aikuinen ja/tai lapset yhdessä laulavat laulua:

"Pupu meni puskaan, huu sai-sai.

Pään pisti piiloon, huu sai-sai.

Pupu meni puskaan, huu sai-sai.

Nyt se hyppää, ai-ai-ai."

(laulun tempoa hidastetaan säkeistön loppua kohden)

Nyt alkaa aikuinen säestää marakassilla ja lapset alkavat hyppiä jäniksen tavoin:

"HUU SAI-SAI, HUU SAI-SAI, nyt se hyppää, ai-ai-ai.

HUU SAI-SAI, HUU SAI-SAI, nyt se hyppää, ai-ai-ai."

Sama toistetaan ja taas puput eli lapset pistävät "päänsä piiloon puskaan" ja odottavat taas marakassin rytmiä, kunnes aloittavat hyppimisen. Otamme tämän yleensä muutaman kerran peräkkäin, sen jälkeen muksut alkavat olla jo tarpeeksi hengästyneitä pomppimisesta. 

Tämä laululeikki sopii siis mainiosti myös liikuntahetkiin ja harjoittaa mm. paikallaan pysymistä, keskittymistä, kuuntelemista sekä oikean hetken odottamista perusliikkeen eli tasajalkaa hyppimisen lisäksi.  Hauskaa vaihtelua on myös kokeilla hyppiä vuorotellen yhdellä jalalla.

Metsässä leikimme leikkiä siten, että marakassin soidessa täytyy lähteä kettua karkuun ja etsiä uusi piilopaikka eikä samaan piiloon saa mennä toista kertaa. Marakassia soitetaan ja kertosäettä lauletaan niin pitkään kunnes kaikki ovat taas turvallisesti "piilossa". Vaihtelua ja lisää haastetta leikkiin tuo metsässä epätasainen maasto, jossa liikkuminen kehittää hyvin motoriikkaa.

PÄÄSIÄISRUOHON ISTUTUSTA

 

Pääsiäinen tuli ja meni tänäkin vuonna ja toi mukanaan perinteiset pääsiäisaskartelut ja puuhat.

Pääsiäisruohon istutus on tarkkaa puuhaa. Tällä kertaa istutimme multaan ohransiementä, joista kasvoi vahvaa ja ihanan raikkaan vihreää pääsiäisruohoa. Tänä vuonna kierrätysteeman mukaisesti hyödynsimme maksa- ja lihamakaronilaatikon foliovuokia.

Vuokia emme mitenkään erityisemmin koristelleet, vaan jokainen askarteli oman pupuaiheisen nimikyltin pääsiäisruohoaan koristamaan. Alla kyltit on kuvattu sinistä taustaa vasten ja lasten nimet kyltin alareunasta on rajattu kuvasta pois. 

Tukevasta kartongista leikkasimme siis palan vihreää ruohoa, joka hapsutettiin saksilla leikkaamalla. Pupun mallina käytimme piparkakkumuottia. Nenäksi liimasimme pienen värikkään styroksipallon. Koko komeus teipattiin varrastikkuun, joka asetettiin pystyyn jokaisen omaan rasiaan. Samaiset puput ruohomättäällä toimivat hyvin myös korttipohjalle liimattuna pääsiäiskortteina.

Kierrätys ja uusiokäyttö on siis tänä vuonna erityisesti tapetilla, joten pääsiäisen jälkeen ainakin oman perheen lasten kasvattamat pääsiäisruohot syötettiin perheen kaneille.

TIIMIN YHTEINEN ASKARTELUHETKI PÄIVÄKODILLA

Tiimimme harrastaa yhdessä kuukausittain monipuolista toimintaa. Tällä kertaa sovimme treffit lähipäiväkodille keskiviikkona 13.3., joka oli tuolloin talon oman väen retkipäivän vuoksi tyhjillään. 

Päiväkodilla askartelimme valmiiksi sahatuista puukiekoista ja erilaisista tykötarpeista erilaisia eläinhahmoja. Meidän ryhmän askartelijat innostuivat kovasti tipuista ja hiiristä. Pääsiäisen läheisyys näkyi jo myös näissä askarteluissa. 

Alkuperäisen idean tähän askarteluun saimme viime syksynä Taika-askartelulehdestä, jota sovelsimme hiukan. Ideana meillä oli siis hahmotella ja liimata puukiekoista tukevalle kartongille erilaisia eläinhahmoja ympäristökasvatuksen teemavuoden mukaan. Askartelun päämateriaalinahan oli puu eli käytimme askarteluun siis luonnonmateriaalia. Lapset saivat mielensä mukaan liimata hahmoihinsa höyheniä, silmiä ja neniä halkaistuista puuhelmistä sekä piirtää liiduilla erilaisia yksityiskohtia. 

Tässä otoksia ryhmän aikaansaannoksista:

TALVIAIHEISTA NUKKETEATTERIA

Eräänä aamupäivänä isommat pojat innostuivat hyödyntämään pöydällä lasipurkissa olleita piparkakkumuotteja askarteluun. Keksimme liittää poikien askartelemiin eläinhahmoihin teipillä grillitikut, koska pojat halusivatkin sitten esittää itse tekemillään hahmoilla nukketeatteria.

Ennen uloslähtöä rakennettiin näyttämö ja muut lapset koottiin piiriin seuraamaan esitystä. Pojat esittivät aivan omaa teatteriaan ensin itse, joka oli poikamaiseen tapaan aikamoista "rähinöintiä". 

Tämän jälkeen poikien eläinhahmojen innoittamana esitimme yhdessä kaksi lyhyttä perinteistä kansansatua. Pojat siis liikuttivat hahmoja kertomieni tarinoiden mukaan ja tosi hienosti 3- ja 5-vuotiaat pojat hahmottivat esittämisen idean. Tarinassa annoin myös aikaa lasten toistaa ko. hahmojen vuorosanoja. Muut keskittyivät tarkkaavaisesti seuraamaan esitystä.

Ensimmäinen kansansatu kertoi karhun kalanpyynnistä. Eli ammoin oli karhullakin pitkä ja tuuhea häntä, josta kettu oli kateellinen, vaikka omisti itsekin komean hännän. Ilkeä kettupa huijasikin karhua, että hännällä voi kalastaa talviyönä makoisia kaloja avannosta. 

Kettu suostutteli karhun pakkasyönä istumaan avannon reunalle ja laittaman häntänsä jäiseen veteen. Karhun teki kovasti mieli kalaa ja niin karhu tekikin kuten kettu oli neuvonut. Hetken aikaa avannolla istuttuaan, alkoi häntää nipistellä ja kettu kertoi sen olevan kalojen nipistelyä, vaikka oikeasti karhun häntä olikin jo jäätymässä. 

Koko yön karhu jaksoi istua avannolla ja odottaa, että saalis nappaisi. Aamulla kettu kehotti karhua vetämään häntänsä avannosta ja kuinkas sitten kävikään. Karhun häntä oli jäätynyt kiinni ja napsahti poikki. Siitä lähtien karhulla on ollut pieni töpöhäntä eivätkä karhu ja kettu edeelleenkään ole kovin hyviä ystäviä.

Koska tarina olikin aika hurja, oli paikallaan keskustella sen jälkeen siitä yhdessä. Kyselin lapsilta mitä tarinasta jäi mieleen ja tekikö kettu aivan oikein. Oliko kettu ollut karhulle kiva kaveri? Yhdistin tarinan lasten omaan arkeen käytännönläheisellä esimerkillä. Eli me kaikki olemme erilaisia ja erinäköisiä eikä kaikilla ei voi olla samanlaista hienoa paitaa tai hienoa autoa tai nukkea, mutta meillä ei silti ole oikeutta rikkoa toisen omaa, vaikka kuinka harmittaisi se, että kaverilla on hienompi lelu tai vaatteet.

Toinen tarina kertoi jäniksestä ja pakkasesta. Valkoinen talviturkkinen jänis loikki hangella ja seurailipa pakkaspoika taivaalta jäniksen loikkimista. Pakkaspoikaa harmitti, koska jäniksellä oli niin mukavaa ja hän päätti vähän kiusoitella jänistä. Niimpä pakkaspoika puhalsi kylmää puhuria jäniksen niskaan. 

Jänis jatkoi loikkimistaan ja huuteli pakkaselle, että "et sinä minulle mahda mitään!". Tästäpä pakkaspoika kimpaantui ja puhalsi vielä kovempaa. Jänis jatkoi loikkimistaan, mutta sitten alkoi kylmä jo kangistaa jäniksen käpäliä. Mutta jänis oli ylpeä eikä halunnut myöntää tappiotaan. 

Jänis keksikin heittäytyä maahan pitkälleen ja huuteli pakkaselle, että "huh, huh, onpa täällä niin kuuma, etten enää jaksa edes loikkia." Pakkaspoika ihmetteli, että "Jo nyt on kumma, minä puhkun ja puhisen kylmää ilmaa ja jänis vaan on kuumissaan." Niimpä pakkanen antoi periksi. Aurinko alkoi paistaa ja saapui kevät. Jänis oli niin helpottunut, että purskahti nauruun ja sen suu repesi ristiin halki. Siitä lähtien jänistä on kutsuttu "ristihuuleksi".

Perinteiset kansansadut ovat kansamme arvokasta kulttuuriperintöä sekä sen vuoksi arvokkaita säilyttää ja siirtää tulevillekin sukupolville, vaikka ne välillä hurjilta kuulostavatkin. 

Yleensä kansantarinoilla selitettiin monia luonnossa ilmeneviä asioita ja tarinoilla on usein opetus sekä paha saa palkkansa. Ne herättävät myös lasten mielissä kysymyksiä, joita on hyvä yhdessä pohtia. Moni seikka lasten arjessa saa näin satujen myötä uusia merkityksiä, ne myös herättävät miettimään asioita eri näkökulmista ja synnyttävät oivalluksia.  

Lapsuuden polku on parasta aikaa: seikkailun mieltä ja sadun taikaa!

JÄLKIÄ LUMESSA

Vielä näin kevään korvalla hiukan kuvia eräältä talviselta kävelyretkeltä läheiseen metsään ja mitä tuon retken innoittamana sitten vielä sisällä taiteiltiin.

Päivä oli sinällään erikoinen, että hurja vatsapöpö otti meistä mittaa ja kaatoi yli puolet ryhmästä petiin. Näin ollen kolmen isomman lapsen kanssa lähdettiinkin omasta pihasta metsään tutkimaan eläinten jälkiä hangella. 

Pelkästään kolmen ison kanssa olikin helppo lähteä tarpomaan hankeen ja koska päiväunet eivät olleet kenellekään niin kovin tarpeen, saatoimme viipyä retkellä hiukan normaalia pidempään sekä saimme nauttia kunnolla raittiista ilmasta ja jännittävästä ympäristöstä. Lapset saivat myös tutkia vapaasti luontoa ympärillään ja kun lapsille heräsi kysymyksiä, pysähdyimme yhdessä pohtimaan vastauksia askarruttaviin kysymyksiin.

Polkua pitkin kuljettiin syvemmälle metsään toinen toistaan kannustaen ja rohkaisten: "Nyt tullaan synkkään metsään, olkaa rohkeita!" kannusti 5-vuotias tyttö muita metsänkävijöitä.

Tutkittiin tarkkaan eläinten hangelle jättämiä jälkiä ja merkkejä, kuten esimerkiksi hangelle pudonneita kävyn suomuja ja syötyjä käpyjä. "Täällä on varmasti Ossi Oravan (yllä oleva tuttu kaveri Pajupellon perhepäiväkodin lapsille) talvivarasto! Tänne se on piilottanut käpyjä talvea varten! tuumattiin yksissä tuumin erään kuusen alta löytyneiden veden pitävien todisteiden mukaan.

Jälkiä löytyikin monenlaisia ja monen kokoisia. Samalla pohdittiin mikä eläin on mahtanut jäljet tehdä ja mitä muita eläimiä talvisessa metsässä saattaisi liikkua, mitkä eläimet ovat hereillä talviaikaan ja mitkä nukkuvat talviunta. Lumileopardi oli ehkä eksoottisin ehdotetuista eläimistä, jonka saattaisimme lumisessa metsässä kohdata...

Löysimme myös hauskan kohdan lumessa, jossa ikäänkuin jokin pieni olisi hiihtänyt. 4-vuotias poika olikin heti sitä mieltä, että siinä oli selvästikin hiiri hiihtänyt ja tämä tässä yllä on siis hänen mukaansa "hiiren hiihtolenkki".

Vielä ennen lounasta maalasimme valkoisella sormivärillä vaaleansiniselle paperille muistiin, millaisia jälkiä hangella näimme ja mitä metsäretkeltä jäi mieleen.

Tyttö 5v. kertoi, että lumipenkassa näkyi pupun ja ketun jälkiä.

Toinen 5-vuotias tyttö kertoo, että tässä näkyy pupun, oravan ja ketun jälkiä. Jättiläinen sai ne kiinni. Sit se kaatui ja ne pääsi vapaaksi.

4-vuotias poika kertoo, että tässä orava hiihtää.

Ruokalorupiirillä luettiin vielä alla oleva Leena Ravantin runo, siitä kuinka eläinten jättämät jäljet hangella ovat kuin hienoa  valkoista pitsiä sekä tutkittiin retken ja runon innoittamana yhdessä maalaattua kuvaa, jossa risteilee pitsinä eläinten polkuja hangella.

"Talvimetsässä, talvimetsässä

hiiret, kärpät ja lumikot

kirjovat lumilakanalle

koreat pitsikuviot.

Tikkaavat, tikkaavat

pitkin ja poikin

reikäommelta kirjavaa.

Salakieltä se olla voikin!

Kukapa siitä selvän saa.

Talvimetsässä latujen tietä

uteliaana hiihtelet:

Kovasti, kovasti kiehtoisi mieltä

selvittää käpäläaakkoset."

(Leena Ravantti)