NUKKETEATTERIA

Yhtenä heinäkuun sateisena iltapäivänä lapset keksivät esittää nukketeatteria. 

Tuumasta siis toimeen: Kaivettiin kaapista käsinukkesäkki esiin ja lapset aloittivat rekvisiitan tutkimisen ja esitysten ideoinnin 8-vuotiaan koululaisen johdolla. Sillä aikaa hoitotäti taikoi lavasteet ja näyttämön valmiiksi vanhoista verhoista. 

Ensimmäinen esitys päähenkilöinään viereisessä kuvassa olevat etana ja kissa oli aika sekavaa ärhentelyä... :) Joten hoitotäti esitti malliksi pari pientä esitystä. Toisessa oli mukaeltu tarinaa vanhasta kansansadusta ketun ja ravun kilpajuoksusta, jossa rapu tosin vaihdettiin etanaksi. Toisessa tarinassa muunsin lapsille tutun laulun "Leijonaa mä metsästän" nukketeatteriksi, jossa "Suuri metsästäjä" (jokin poliisin tapainen käsinukke) lähti metsästämään leijonaa ja laulatti lapsia tutun laulun mukaan.

Lasten omissa pienissä esityksissä esiintyi useimmiten kahden eläimen kiivas väittely, siitä kumpi on nopeampi, voimakkaampi tai suurempi tms. Esitykset päättyivät yleensä jomman kumman osapuolen syömiseen... Täten esittäessään omia esityksiään kuin myös muissa leikeissään lapset käsittelevät hyvän ja pahan vastakkainasettelua sekä opettelevat oikeudenmukaisuutta, toisen kunnioittamisen tärkeyttä ja tasa-arvoa, jotka ovat nyky-yhteiskunnassamme ensiarvoisen tärkeitä sosiaalisia itseisarvoja.

Lopulta kesälomaileva ekaluokkalainen esitti ideoimansa tarinan pienemmille lapsille ja se kertoi ärhentelevästä ja toisille kukkoilevasta ankasta.

Sammakko-parka sattui osumaan ankan tielle ja joutui edellä mainittuun kiivaaseen väittelyyn äkäisen ankan kanssa. Sammakkohan siinä sai tuta ankan ärhentelyn nahoissaan...

 




Onneksi sattui rohkea orava tulemaan paikalle ja puuttui sammakon ja ankan kinasteluun. Lopulta orava ajoi äkäisen ankan tiehensä ja paha sai siis tarinassa palkkansa.

Rivien välistä luettuna tarinassa on tärkeä sanoma: Aina löytyy niitä, jotka kiusaavat heikompiaan, mutta on tärkeää olla rohkea ja uskaltaa mennä väliin sekä puolustaa toisia kiusaajia vastaan.

Jälkeenpäin asiasta esityksen myötä lasten kanssa keskusteltiinkin. Nukketeatterin avulla voidaan siis käsitellä kiusaamista ja myös monia muita lapsia askarruttavia asioita visuaalisesti ja turvallisesti draaman keinoin, kuten tuossa 8-vuotiaan esityksessä mahdollisesti tapahtui. Saattoiko tuo tarinan juoni kummuta ekaluokkalaisen menneeltä ensimmäiseltä kouluvuodelta... 

Nukketeatterilla elävöitetyt sadut ja tarinat myös rikastuttavat lapsen arkipäivää, tuovat arkeen vaihtelua ja tukevat lapsen kielen kehitystä sekä herättävät tututkin sadut eloon lapsen mielessä, sillä visuaalinen toteutus toimii lapsen oman mielikuvituksen ja kuullun ymmärtämisen tukena.

Kannattaa säilyttää esimerkiksi omien lasten käsinukkeja yms. rekvisiittaa erilaisia esityksiä varten. Myös kaikenlaisilla pehmoleluilla voi esittää nukketeatteria sekä askarrella vaikka lasten kanssa yhdessä tikkunukkeja kartongista. 

Itse olen säästänyt kaikki mahdolliset sukulaisilta saadut käsinuket, olen tehnyt kirppareilta hyviä löytöjä, askarrellut ja ommellut itse käsinukkeja ja marionetteja luovuutta ja mielikuvitusta käyttäen sekä olen myös vartavasten ostanutkin joitakin käsinukkeja. 

Jotkin ostetuista nukeista ovat olleet aika kalliitakin, joita en anna lapsille leikittäväksi ilman valvontaa ja joita käytän silloin tällöin myös lapsia ohjatessani toimintatuokioilla. Toiset ovat taas olleet halpoja löytöjä: esimerkiksi Ikeassa on usein ollut hauskoja edullisia käsinukkeja ja sorminukkeja lasten omia esityksiä varten. 

Ja taasen kaikkea kannattaa katsoa aina "sillä silmällä" eli tässäkin esityksessä käytetyt sammakko ja ankka ovat olleet alunperin lasten froteisia pesukintaita! :)

Olemme perustaneet tiimillemme myös oman teatteriryhmän nimeltään "Tillin tallin taivasalla", joka toteuttaa tiimin lapsille vuosittain pieniä nukketeatteriesityksiä, kuten mm. aiemmin blogissa esitelty Kolme pukkia. Lisäksi olemme esittäneet tarinat Kultakutri ja kolme karhua, Tähkäpää esitettynä Barbeilla ja Bratzeilla sekä modernin version Punahilkasta. 

Kokeilimme myös varjoteatteria tarinalla Kolme pientä porsasta ja iso paha susi. Liikunnan teemavuonna esitimme pehmoleluilla nukketeatterin Jäniksen ja kilpikonnan kilpajuoksusta. Olemme toteuttaneet myös yhden isommankin "teatteriprokkiksen" eli interaktiivisen lastennäytelmän Maalaishiiri ja Kaupunkilaishiiri, jossa käytimme uutta "MP3-teknologiaa" esityksen äänimaailmaa elävöittääksemme ja jota kävimme esittämässä myös muissa kaupungin päivähoitoyksiköissä.