Meidän perhe-lehden nettisivuilta luettua:
Leikkiikö lapsesi mielellään yksin pitkiäkin aikoja? Vai vaatiiko hän
jatkuvasti huomiota? Yhdessä leikkiminen harjaannuttaa lasta toimimaan vuorovaikutuksessa muiden aikuisten ja lasten kanssa, mutta myös yksin leikkiminen on tärkeää lapsen kehitykselle ja
siihen olisi hyvä kannustaa jo pienestä pitäen.
Usein epäillään, että yksin viihtyvä lapsi olisi pitkästynyt tai kaipaisi huomiota. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Lääketieteen tohtori Melanie Killen kehottaa Parenting.comin artikkelissa vanhempia rohkaisemaan lasta yksin leikkimiseen, sillä se kehittää lapsen itsetuntoa, mielikuvitusta ja kykyä pärjätä ilman aikuisen jatkuvaa huolenpitoa.
Yksin leikkiminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on vanhempien ja muiden lasten kanssa vietetty aika. Lapsi oppii sekä leikkimällä aikuisten ja toisten lasten kanssa että myös tutkimalla itse. Ja samalla kun lapsi leikkii itsekseen, esimerkiksi myös vanhemmat saavat hetken omaa aikaa.
Lapsen kykyä leikkiä itsekseen voi tukea eri tavalla eri ikävaiheissa:
Alle 1-vuotiaana
Monet vanhemmat pyrkivät antamaan vauvalle mahdollisimman paljon huomiota ja mahdollisuuksia oppia. Jos vauva on pitkään hiljaa paikoillaan ja tutkii ympäristöään, vanhemmat luulevat usein tämän olevan pitkästynyt ja menevät viihdyttämään lasta.
Lapsen pitää kuitenkin antaa olla myös rauhassa ja tutkia itse ympäristöään. Muuten lapsi oppii, että muut tarjoavat hänelle jatkuvasti viihdykettä, eikä hän opi itse tuottamaan sitä itselleen. Lapsi saattaa olla hyvinkin kiinnostunut omasta havainnoinnistaan ja se, mikä näyttä vanhemmista tylsältä, saattaa olla lapselle erittäin viihdyttävää. Pienelle lapselle riittävä aika yksinololle on noin viidestä minuutista puoleen tuntiin kerran tai pari päivässä.
Lapsen on hyvä antaa myös selvittää asioita itse. Jos vauva haluaa mieluummin nuolla palloa kuin pyörittää sitä, anna hänen tehdä niin. Ja jos pallo karkaa lapsen ulottumattomiin, älä nouda sitä välittömästi takaisin, vaan anna lapselle mahdollisuus selvittää itse, miten pallon saa takaisin. Muuten lapsi saattaa oppia, ettei hänen uskota osaavan ratkaista mitään itse, ja hän odottaa muiden selvittävän ongelmat myös tulevaisuudessa.
1-2-vuotiaana
Reilun vuoden ikäiset tarvitsevat vielä aikuisena apua leikkien käynnistämiseen. Mutta kun olet laittanut tarvittavat lelut tai muut aktiviteetit esille, anna lapsen leikkiä itse. Esimerkiksi sormivärit ja hiekkaleikit ovat erityisen hyviä tässä iässä, jolloin erilaiset materiaalit kiinnostavat. Myös erilaiset soittimet ja välineet, joilla voi tuottaa ääntä, ovat hyviä, vaikkakin ehkä rasittavia vanhempien korville.
Kuten vauvankin myös 1-2-vuotiaan on hyvä antaa leikkiä haluamallaan tavalla. Jos lapsi viihtyy pitkän ajan tuijottaen pihalla kulkevia muurahaisia, anna hänen tehdä näin. Vaikka tämä ei vanhempien mielestä ehkä vaikuta kehittävältä ja mielenkiintoiselta puuhalta, lapsi oppii tästäkin.
3-4-vuotiaana
Kolmen ja neljän vuoden iässä lapsen pitäisi jo osata aloittaa leikki itsekseen ja viihtyä omassa seurassaan pidempiä aikoja. Lasta on hyvä kannustaa tekemään itse omia päätöksiä ja valitsemaan, millä tavalla hän haluaa leikkiä.
Jos lapsi kuitenkin jatkuvasti vaatii vanhempia osallistumaan tai heti legorakennelman sorruttua pyytää vanhempia korjaamaan rakennelman, lasta kannattaa kannustaa ratkaisemaan itse ongelma. Vanhempi voi pohtia ääneen, mitenköhän legot saisi takaisin paikoilleen tai mitäköhän näillä nukeilla voisi tehdä. Tällöin lapsi oppii itse pohtimaan ja jatkamaan leikkiä ilman vanhempien apua.
5-6-vuotiaana
Esikoulun kynnyksellä korostuvat ikätovereiden tarjoaman vertaisryhmän merkitys sekä yhteis- ja roolileikit. Lapset hakeutuvat luonnostaan toisten seuraan leikkimään ja pelailemaan. Kuitenkin on tärkeää kannustaa lasta keksimään tekemistä yksin, silloinkin kun lapsi ilmoittaa, että "Ei ole mitään tekemistä". Tärkeää on edelleen rohkaista lasta rakentamaan ja kehittämään itse leikkejään sekä välttää ohjaamasta lasta valmiiden leikkien ja esimerkiksi tietokonepelien äärelle. Joskin nekin omalta osaltaan suhteelllisuus huomioiden kehittävät tiettyjä osa-alueita lapsen kehityksessä, kuten silmän-ja käden koordinaatiota sekä hahmotuskykyä.
Myös joutenoloa lapsen on hyvä oppia sietämään. Aina ei tarvitse olla jännittävää tekemistä ja vauhti päällä. Rauhoittuminen sohvalle aikuisen kainaloon juttelemaan vaikka lasta askarruttavista asioista on itsenäistyvälle koulutien aloittajalle hyvä vaihtoehto saada arjen kiireissä aikuisen jakamatonta huomiota.
Usein epäillään, että yksin viihtyvä lapsi olisi pitkästynyt tai kaipaisi huomiota. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Lääketieteen tohtori Melanie Killen kehottaa Parenting.comin artikkelissa vanhempia rohkaisemaan lasta yksin leikkimiseen, sillä se kehittää lapsen itsetuntoa, mielikuvitusta ja kykyä pärjätä ilman aikuisen jatkuvaa huolenpitoa.
Yksin leikkiminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on vanhempien ja muiden lasten kanssa vietetty aika. Lapsi oppii sekä leikkimällä aikuisten ja toisten lasten kanssa että myös tutkimalla itse. Ja samalla kun lapsi leikkii itsekseen, esimerkiksi myös vanhemmat saavat hetken omaa aikaa.
Lapsen kykyä leikkiä itsekseen voi tukea eri tavalla eri ikävaiheissa:
Alle 1-vuotiaana
Monet vanhemmat pyrkivät antamaan vauvalle mahdollisimman paljon huomiota ja mahdollisuuksia oppia. Jos vauva on pitkään hiljaa paikoillaan ja tutkii ympäristöään, vanhemmat luulevat usein tämän olevan pitkästynyt ja menevät viihdyttämään lasta.
Lapsen pitää kuitenkin antaa olla myös rauhassa ja tutkia itse ympäristöään. Muuten lapsi oppii, että muut tarjoavat hänelle jatkuvasti viihdykettä, eikä hän opi itse tuottamaan sitä itselleen. Lapsi saattaa olla hyvinkin kiinnostunut omasta havainnoinnistaan ja se, mikä näyttä vanhemmista tylsältä, saattaa olla lapselle erittäin viihdyttävää. Pienelle lapselle riittävä aika yksinololle on noin viidestä minuutista puoleen tuntiin kerran tai pari päivässä.
Lapsen on hyvä antaa myös selvittää asioita itse. Jos vauva haluaa mieluummin nuolla palloa kuin pyörittää sitä, anna hänen tehdä niin. Ja jos pallo karkaa lapsen ulottumattomiin, älä nouda sitä välittömästi takaisin, vaan anna lapselle mahdollisuus selvittää itse, miten pallon saa takaisin. Muuten lapsi saattaa oppia, ettei hänen uskota osaavan ratkaista mitään itse, ja hän odottaa muiden selvittävän ongelmat myös tulevaisuudessa.
1-2-vuotiaana
Reilun vuoden ikäiset tarvitsevat vielä aikuisena apua leikkien käynnistämiseen. Mutta kun olet laittanut tarvittavat lelut tai muut aktiviteetit esille, anna lapsen leikkiä itse. Esimerkiksi sormivärit ja hiekkaleikit ovat erityisen hyviä tässä iässä, jolloin erilaiset materiaalit kiinnostavat. Myös erilaiset soittimet ja välineet, joilla voi tuottaa ääntä, ovat hyviä, vaikkakin ehkä rasittavia vanhempien korville.
Kuten vauvankin myös 1-2-vuotiaan on hyvä antaa leikkiä haluamallaan tavalla. Jos lapsi viihtyy pitkän ajan tuijottaen pihalla kulkevia muurahaisia, anna hänen tehdä näin. Vaikka tämä ei vanhempien mielestä ehkä vaikuta kehittävältä ja mielenkiintoiselta puuhalta, lapsi oppii tästäkin.
3-4-vuotiaana
Kolmen ja neljän vuoden iässä lapsen pitäisi jo osata aloittaa leikki itsekseen ja viihtyä omassa seurassaan pidempiä aikoja. Lasta on hyvä kannustaa tekemään itse omia päätöksiä ja valitsemaan, millä tavalla hän haluaa leikkiä.
Jos lapsi kuitenkin jatkuvasti vaatii vanhempia osallistumaan tai heti legorakennelman sorruttua pyytää vanhempia korjaamaan rakennelman, lasta kannattaa kannustaa ratkaisemaan itse ongelma. Vanhempi voi pohtia ääneen, mitenköhän legot saisi takaisin paikoilleen tai mitäköhän näillä nukeilla voisi tehdä. Tällöin lapsi oppii itse pohtimaan ja jatkamaan leikkiä ilman vanhempien apua.
5-6-vuotiaana
Esikoulun kynnyksellä korostuvat ikätovereiden tarjoaman vertaisryhmän merkitys sekä yhteis- ja roolileikit. Lapset hakeutuvat luonnostaan toisten seuraan leikkimään ja pelailemaan. Kuitenkin on tärkeää kannustaa lasta keksimään tekemistä yksin, silloinkin kun lapsi ilmoittaa, että "Ei ole mitään tekemistä". Tärkeää on edelleen rohkaista lasta rakentamaan ja kehittämään itse leikkejään sekä välttää ohjaamasta lasta valmiiden leikkien ja esimerkiksi tietokonepelien äärelle. Joskin nekin omalta osaltaan suhteelllisuus huomioiden kehittävät tiettyjä osa-alueita lapsen kehityksessä, kuten silmän-ja käden koordinaatiota sekä hahmotuskykyä.
Myös joutenoloa lapsen on hyvä oppia sietämään. Aina ei tarvitse olla jännittävää tekemistä ja vauhti päällä. Rauhoittuminen sohvalle aikuisen kainaloon juttelemaan vaikka lasta askarruttavista asioista on itsenäistyvälle koulutien aloittajalle hyvä vaihtoehto saada arjen kiireissä aikuisen jakamatonta huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti