Lähdimme lasten kanssa seikkailemaan viidakkoon ja pelastamaan pulassa olevia eläimiä. Haasteena oli monipuolinen temppurata, jossa yhdistettiin niin motoristen taitojen harjoittelua, ongelmanratkaisua ja yhteistyössä toimimista kuin aiheeseen liittyviä laululeikkejä ja kädentaitojen harjoittelua. Seikkailun avulla myös eläytyminen ja mielikuvitus harjaantuivat. Rekvisiittana seikkailun elävöittämiseksi käytin viidakon eläimiä esittäviä pehmoleluja.
Hätäsanoman viidakosta toi huolestunut tukaani. Viestin luki ääneen kolmannelle luokalle menevä perheemme esikoinen, joka oli täysillä mukana, eläytyi seikkailuun ja antoi näin nuoremmille mallia ja innosti heitä heittäytymään mukaan seikkailuun.
Hätäsanoman olivat lähettäneet huolestuneet eläinvanhemmat, joiden poikaset olivat pulassa. Joukolla päätimme lähteä poikasia pelastamaan ja ensimmäiseksi piti pohtia, että miten viidakkoon pääsisimme. Lasten oma idea oli lentää viidakkoon taikamatolla, joten sillähän me sinne matkasimme. Taikamaton keksimme kätevästi eteisen matosta, jolle mahduimme kaikki sopivasti matkustamaan. Taikamatto huojui ja heilui lentäessään ja sitä täytyi ohjaillakin kallistumalla eri suuntiin.
Taikamatto laskeutui viidakon liepeille ja jotta pääsisimme auttamaan eläinpienokaisia, meidän piti matkustaa ensin norsukaravaanin matkassa. Kerroin lapsille, että norsulaumassa vanhin norsu on johtaja, joka kulkee edellä ja johdattaa nuoremmat oikeaa reittiä määränpäähän. Näin ollen lasten tehtävä oli asettua jonoon ikäjärjestykseen, jonka jälkeen leikittiin ja laulettiin kaikille tuttu Elefanttimarssi.
Ennen kuin pääsimme suorittamaan ensimmäistä varsinaista pelastustehtävää, oli ylitettävä krokotiilijoki sammaleisia kiviä pitkin. Keittiön lattialle levitin sinisen kankaan ja "sammaleiset kivet" ovat vihreästä parvekematosta leikattuja lattiamuotoja, rekvisiittana hurja pehmokrokotiili.
Pelastusoperaation ensimmäinen tehtävä oli tuoda madonpoikaset emojensa luokse. Poikaset olivat joutuneet emoistaan eroon autiolle saarelle. Boa-vaari tarjosi apuaan ja lapset heittivät vuorollaan pitkän pehmokäärmeen patjojen väliin ja siirtyivät sitä pitkin keräämään toiselta patjalta kaikki valitsemansa väriset madonpoikaset (villalangan pätkiä) ja toivat ne saman värisen emon luokse.
Seuraava tehtävä oli sammakkolammella, jossa sammakkoemot olivat hypänneet veteen, mutta poikaset jääneet rannalle. Jokainen heitti tietyn matkan päästä värikkään hernepussisammakkonsa lummelampea esittävälle matolle.
Matka jatkui ja välillä piti kiivetä puihin ja kalliolle, toista puolta ylös ja toista alas, sekä tehdä kuperkeikka sammalpatjan päällä. Lisäksi oli ylitettävä upottava suonsilmäke tukkeja (penkkirivistö) pitkin kävellen. Matkan varrella piti pelastaa salametsästäjän ansaan joutunut leopardinpoikanen, joka roikkui katosta verkossa. Lasten tehtävä oli yhteistyössä avata verkkoa kannattelevan narun solmu ja laskea leopardinpoikanen varovasti maahan ja vapauttaa se verkosta alhaalla odottavan emonsa luokse. Lasten oli myös pelastettava liian korkealle puuhun kiivennyt gorillanpoikanen eli kiivetä puolapuihin ja tuoda sieltä pehmogorilla alas.
Matka päättyi vuoren juurelle ja vuoressa oli luola. Peitin lasten pöydän peitoilla, joista muodostui läpiryömittävä tunneli. Tehtävänä oli löytää eksynyt leijonanpentu. Luolan suulla laulettiin ja leikittiin yhdessä "Leijonaa mä metsästän"-laulusta muokattu laulu "Leijonaa nyt etsimään, tahdon löytää pienen... jne", jonka jälkeen jokainen vuorollaan ryömi luolaan ja kuten laulussakin laulettiin, niin luolastahan se leijona löytyikin.
Viimeisen tehtävän lensi tukaani kuiskaamaan tädin korvaan, että kiitoksena eläinlasten pelastamisesta on palkintona eväskorillinen viidakon herkkuja. Se vain piti lasten ensin löytää. Kori löytyi piilotettuna olohuoneeseen sen jälkeen kun ensin oli matkattu taikamatolla takaisin kotiin. Piknik-korista löytyi viidakkojuomaa ja hedelmiä sekä jokaiselle kiitokseksi ja muistoksi värityskuva viidakoneläimistä, jossa eläimet kiittivät avusta. Lopuksi tädin korjatessa pois seikkailutanteretta loppupäivän rutiinien tieltä, lapset värittelivät värityskuviaan ja leikkivät seikkailussa mukana olleilla pehmoeläimillä.
Pienet elämykselliset seikkailut tuovat vaihtelua arkeen. Kuten meillä seikkailla voi sisätiloissa säällä kuin säällä ja pienellä pohtimisella voi keksiä kotoa löytyvistä tarvikkeista monipuolista puuhaa. Temppuradoissa voi hyödyntää tyynyt, tuolit ja viltit sekä esimerkiksi merkitä teipillä lattiaan reittejä, joita pitkin kulkea. Seikkailut luonnossa ja oikeassa metsässä ovat taas omalaisensa elämyksensä ja tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia eläytyä sekä antaa mielikuvituksen lentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti