Pienen pieni kärpässieni
ihan onneton nyt on:
Vettä sataa kaatamalla,
kylmää, märkää kaikkialla.
Kastuu hieno punalakki,
märkiä jo saappaat, takki.
Aurinko kun pilkistää,
iloinen on sieni tää!
Maasta se pienikin pinnistää,
ponnistaa ja esiin putkahtaa.
Ei ole housuja, ei ole takkia;
pelkkää jalkaa ja pelkkää lakkia.
Maasta se pienikin pinnistää,
ponnistaa ja esiin putkahtaa!
Kantarelli torvelta näyttää,
torvea soittaa ja torvea käyttää.
Naapuri vaihtaisi torven tauluun,
tai johonkin hiljaiseen unirättilauluun.
Elän symbioosissa -kyllä!
Vaan en puuhun yllä,
sanoi herkkutatti,
kun lakkiin kohosi patti.
Ponnistelen vielä vähän,
enkä aio jäädä tähän,
näkemään vain sammalta.
Otan siltä kannalta,
että nostan lakin silmiltä
ja kysyn sitten pilviltä:
Onkos nähty tattia suurempaa
ja parempaa, kuin minä itse,
tässä sammaleessa miettimässä!
Kantarellin varvastanssi
on kevyt keltaisessa hatussa.
Näin askel eteen ja niiaus,
niin keltaisessa hatussa.
Kantarellien harsohatut
keinuvat hiljaisessa tanssissa.
Näin askel eteen ja niiaus,
niin hiljaisessa tanssissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti