SAAKO LAPSEN JÄTTÄÄ ITKEVÄNÄ HOITOON?

 

Näin elokuussa uuden toimintakauden alussa hoitopaikoissa aloittaa monia uusia eri-ikäisiä "hoitolaisia". Joillekin uuteen tai pitkän loman jälkeen tuttuunkin hoitopaikkaan jääminen ja vanhemmasta eroaminen on vaikeampaa kuin toisille.  Joten Meidän Perhe-lehdessä (nro.8/2012) käyty keskustelu aiheesta "Saako lapsen jättää itkevänä hoitoon?" on nyt hyvin ajankohtainen.

"Monta mieltä"- nimisellä palstalla kyseenomaisessa Meidän Perhe-lehden numerossa pohdittiin pitääkö itkevää lasta jäädä lohduttamaan vai poistua reippaasti paikalta? Kasvatustieteiden tohtori, yliopistorehtori ja tietokirjailija Erja Rusanen kertoo kirjoituksessaan, että itku on normaali reaktio, kun lapsi jätetään vieraaseen paikkaan ja hänelle tärkeä henkilö on lähdössä. Rusasen mukaan on tärkeää muistaa lapsen jäädessä itkevänä hoitoon, että itku on merkki lapsen kyvystä kiintyä ja, että lapsi on kiintynyt hänelle läheiseen ihmiseen. Tämä jo pienenä vauvana rakentunut kiintymyssuhde lapsen ja häntä hoitavan henkilön välillä antaa hyvän perustan sille, että lapsi kykenee kiintymään myös muihin ihmisiin.

Kun lapsi jää itkevänä hoitoon merkitsee se sitä, että itkevä lapsi ei vielä ole löytänyt mielestään riittävän hyvää, korvaavaa kiintymyksen kohdetta toisesta henkilöstä uudessa hoitopaikassa, kertoo Rusanen kirjoituksessaan. Rusanen listaa myös joukon syitä, mikä tähän voi olla syynä: kuten liian lyhyt tai huonosti toteutettu tutustumisaika, lapsi on liian pieni tai väärässä kehitysvaiheessa siirtymään päivähoitoon tai hoitopaikan toimintatapa on voinut estää kiintymyssuhteen syntymisen. Alle kolmevuotiailla itkua voi aiheuttaa myös muiden lasten suru, vaikka lapsen omassa kiintymyssuhteessa ei olisikaan ongelmia. Toisen lapsen suru ja kuohuvat tunteet voivat tämän ikäisellä lapsella tuntua omilta tunteilta ja lapsi voi reagoida toisen lapsen käytökseen rajustikin, sillä lapsen omat minuuden rajat eivät vielä ole kehittyneet, kertoo Rusanen.

Rusasen mielestä lapsen itkulle pitää aina tehdä jotain eikä hän suosittele lapsen jättämistä hoitoon itkemään vanhemman perään, sillä jos itku jatkuu pitkään, koko päivähoidosta voi muodostua Rusasen mukaan lapselle suuri stressi, joka vaikuttaa epäedullisesti lapsen kehitykseen monella tavalla.

Puheenaiheeseen käytännönläheisemmän lähestymistavan päivähoidon arjesta antoi lastentarhanopettaja Milla Möller, joka omassa mielipiteessään sanoi, ettei lapsi mene itkemisestä rikki ja eroahdistus varsinkin päivähoitoa aloittaessa on täysin normaalia. Möllerin mukaan vanhemman oma hätä ja tuskastuminen vaikuttavat siihen, miten lapsi erotilanteen kokee. Jos vanhempi omalla käytöksellään viestittää, että lapsella ei ole hoitopaikassa mitään hätää, lapsellakin on luottavaisempi olo hoitopaikkaan jäämistä kohtaan.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisena Möller kertoo lapsen oppivan nopeasti, että itkulla saa vanhemman jäämään, jos vanhempi lähtee siihen mukaan. Vanhempia tulisikin Möllerin mukaan kannustaa siihen, että jäähyväiset lasta hoitoon tuodessa olisivat lämpimät, mutta lyhyet. Henkilökunnan tulee pystyä vakuuttamaan, että hoitopaikassa on ammattitaitoinen henkilökunta, jonka tehtävänä on ottaa huomioon lapsen kaipuu ja eroahdistus sekä vastata siihen lämmöllä lapsen tarpeet huomioiden. Henkilökunnan tulee myös kannatella lasta ahdistuksessaan ja vakuuttaa, että äiti ja isä hakevat kyllä. Kuten kaikki tiedämme, suurimmassa osassa tapauksista eroahdistus menee nopeasti ohi, kun leikit muiden lasten kanssa saadaan käyntiin.

Myös moni vanhempi toi esiin oman mielipiteensä palstalla ko. aiheeseen liittyen. On luonnollista, että itkevän lapsen hoitoon jättäminen tuntuu vanhemmasta hirveältä ja ahdistavalta. Ja vaikka kuinka tietäisi, että lapsesta pidetään hoitopaikassa hyvää huolta, lapsen suru painaa mielessä vanhemmallakin pitkään. 

Monet vanhemmat kuitenkin ymmärtävät, että erotilanteen pitkittäminen ei ole hyväksi lapselle eikä vanhemmalle, sillä mitä pidemmälle lähtemistä venyttää, sen vaikeampaa siitä tulee. On hyvä, jos vanhempi tai hoitaja onnistuu kiinnittämään lapsen huomion asioihin, mitkä hoidossa ovat hauskaa, esimerkiksi leikkikaverit ja kivat lelut.  On myös tilanteita, joissa ei ole muuta vaihtehtoa, kuin jättää itkevä lapsi hoitajan hoiviin, sillä työnantajat eivät pidemmän päälle katso hyvällä toistuvia myöhästymisiä lapsen hoitoonjääntivaikeuksien vuoksi. Tärkeintä on, että lasta ei jätetä yksin ahdistuksensa kanssa, vaan vastuu lapsen lohduttamisesta siirtyy tilanteessa aina aikuiselta aikuiselle.

Omassa ryhmässämme pyrimme keskustelemaan vanhempien kanssa ennen varsinaista hoidon aloitusta, miten vanhemmat toivovat mahdollisten ongelmatilanteiden yhteydessä toimittavan ja kerromme, miten olemme yleensä toimineet. Sovimme yhteiset pelisäännöt vaikeiden aamujen varalle. Annamme vanhemmalle tilaa hyvästellä lapsensa kukin omalla tavallaan. Tarvittaessa lapsi siirtyy vanhemman sylistä hoitajan syliin ja siirrymme ikkunaan vilkuttamaan äidille tai isälle, jotta vanhempi saa mahdollisuuden irrottautua tilanteesta. Jos lapsella on ollut vaikeaa jäädä hoitoon, tapanamme on etenkin ensimmäisinä päivinä ilmoittaa tekstiviestillä, miten tilanne on jatkunut vanhemman lähdettyä sekä kerromme onko suru jo helpottanut ja päivä lähtenyt käyntiin. Näin lapsen suru ei paina vanhemman mielessä koko pitkää päivää.

Pyrimme vastaamaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja auttamaan lasta pääsemään eroahdistuksestaan ylitse joko pitämällä lasta sylissä ja lohduttamalla, houkuttelemalla leikkiin muiden lasten kanssa tai tarjoamaan lapselle jotain muuta tekemistä. Jos lapsi haluaa olla rauhassa eikä halua ottaa vastaan lohdutusta, emme jätä lasta kuitenkaan yksin vaan pysyttelemme lähellä ja juttelemme niitä näitä. Pikku hiljaa lapsi alkaa kiinnostua hoitajan jutustelusta tai muiden lasten touhuista ympärillään. 

Jos lapsen itku ja ahdistuneisuus on päivittäistä ja koko päivän jatkuvaa, on syytä selvittää syy lapsen ahdistukseen tarkemmin. Kyseessä voi olla jokin pelkotila, joka ahdistaa lasta liiaksi eikä lapsi ehkä välttämättä ole kykenevä jäämään hoitoon vielä kehityksensä siinä vaiheessa. Joskin on syytä huomioida, että mitä nopeammin alkujännityksestä päästään ohi, sen parempi lapsenkin kannalta, joten hoitoon tai satunnaiseen varahoitoon viemistä ei ole syytä turhaan lapsen itkun takia vältellä.

Lapsi voi kokea hoitoon jäämisen helpommaksi jokin tuttu lelu, esim. mieluinen unilelu turvanaan. Usealla lapsella on jossakin kehitysvaiheessaan turvanaan jokin tärkeä pehmolelu, unirätti, tyyny tai jokin muu esine, jota kutsutaan siirtymäobjektiksi eli turvaesineeksi. Lapset kokevat siirtymisen yhdestä kehitysvaiheesta toiseen, esimerkiksi itsenäistymisen läheisestä hoitajastaan, erilailla: toisille irtaantuminen vanhemmasta ja kasvaminen omaksi persoonakseen on helppoa ja toiset taas tarvitsevat jonkin turvaesineen tuekseen tässä lapselle tärkeässä kehitystehtävässä. Rakas nalle tai unirätti tarvitaan kainaloon tai hypisteltäväksi nukahtamisen lisäksi myös tilanteissa, joissa lapsi kokee itsensä epävarmaksi ja ahdistuneeksi. Esimerkiksi esineen tuttu haju ja materiaalin tuttu tunne sormien välissä tuovat lapselle lohtua ja turvallisuuden tunteen sekä antaa tukea selviytyä lasta ahdistavista tilanteista. 

Pienen lapsen voi myös olla vaikea pitää vanhempaa mielessään pitkiä aikoja ja siksi ikävä valloitaa helposti lapsen mielen kesken hoitopäivän. Hoitopaikkaan voidaan siis tuoda esimerkiksi valokuva vanhemmasta, jonka avulla vanhemman tuttuja kasvoja katsellen pieni lapsi voi hoitopäivän aikana palauttaa vanhemman mieleensä ja saada näin lohtua ikäväänsä.

Jokatapauksessa hoidon aloittaminen on alle kouluikäiselle lapselle missä tahansa kehitysvaiheessa enemmän tai vähemmän mieltä mullistava kokemus ja vaatii lapselta kypsyyttä ymmärtää, että vanhemmat tulevat kyllä hakemaan ja että asiat eivät olekaan kovin hullusti, vaikka vanhemmasta joutuukin irtautumaan päivän ajaksi uusien ihmisten joukkoon. Tässä mielessä kotihoidosta päivähoitoon siirtyvälle lapselle perhepäivähoito on ihanteellinen ratkaisu, joka tarjoaa lievemmän kontrastin kodin ja päivähoidon välillä, sillä perhepäivähoitaja toimii omassa kodissaan pienen lapsiryhmän kanssa tarjoten lapselle rauhallisemman, levollisemman ja kodinomaisemman kasvuympäristön suuriin päiväkotiryhmiin verrattuna.

On tärkeää varata lapselle riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia tutustua tulevaan hoitopaikkaan ensin turvallisesti vanhemman kanssa. Tarvittaessa lapsi voi jäädä pieniksi ajoiksi yksinkin tutustumaan hoidossa olemiseen. Monelle lapselle hoidon aloittaminen on odotettu ja toisaalta pelättykin tapahtuma. Lapselle saattaakin olla yllätys, että moni asia onkin hoidossa suurin piirtein samalla lailla kuin kotona. Esimerkiksi ryhmässämme uutena aloittanut, kotihoidosta siirtynyt 3-vuotias poika ihmetteli ensimmäisellä hoitoviikollaan ruokapöydässä, että onko teilläkin maitoa...?! 

Lapsella on tarve tulla hyväksytyksi ja toimia odotusten mukaisesti. Oudossa paikassa uusien ihmisten keskellä lapsi tuntee itsensä epävarmaksi ja pelokkaaksi, sillä lapsi ei vielä tiedä mitä häneltä tässä uudessa paikassa odotetaan ja miten hänen tulisi toimia. Mitä tutummaksi hoitajat, muut lapset ja hoitopaikan toimintatavat tulevat, sitä helpompi lapsen on toimia ryhmän mukana ja myös tunnemyrskyt tasaantuvat. 

Myös hoitajilta menee aikansa omaksua jokaisen lapsen yksilölliset "käyttöohjeet" ja sitä myötä oppia ennakoimaan tilanteita sekä vastaamaan lapsen tarpeisiin tarkoituksen mukaisilla tavoilla. Tämä ns. "kuherruskuukausi" kestää yleensä parista kolmeen kuukautta, jonka jälkeen aletaan olla jo niin tuttuja, että lapsi uskaltaa olla oma itsensä sekä ilmaista hoidossakin tunteensa ja tahtonsa. Hoitajatkin alkavat olla jotakuinkin ajan tasalla, mikä temppu lapsen kanssa toimii ja mikä ei.

Sanotaan, että lapsen paras paikka on kotona oman vanhemman kanssa, mutta kaikilla ei sellaiseen ylellisyyteen ole mahdollisuutta. Siksi onkin tässä tapauksessa lottovoitto asua Suomessa, jossa päivähoitojärjestelmä ja päivähoidon laatu ovat maailman huippuluokkaa. Kunnallinen päivähoito on jokaiselle perheelle lailla turvattu oikeus perheen tuloista ja elämäntilanteesta riippumatta (subjektiivinen päivähoito-oikeus, päivähoitolaki). Meillä on Suomessa mahdollisuus valita lapsen päivähoitomuoto useasta kunnallisesta ja yksityisestä vaihtoehdosta (mm. päiväkodit, ryhmäperhepäiväkodit, perhepäivähoito ja kolmiperhepäivähoito sekä lapsen hoito kotona). Päivähoitoa voidaan käyttää tarvittaessa myös lastensuojelun tai sosiaaliavun tukitoimenpiteenä. 

Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon piirissä toimiva henkilökunta on koulutettua ja asiantuntevaa. Joten suomalainen päivähoito kaikissa muodoissaan on lapselle suotuisa ympäristö kasvaa ja kehittyä omaksi persoonakseen ikäistensä leikkikavereiden seurassa. Aikuisen ja lapsen välille pyritään hoitopaikassa rakentamaan lämmin vuorovaikutussuhde, jotta lapsi kokisi olonsa hoidossa turvalliseksi eikä vanhemmasta eroaminen olisi liian vaikeaa tai ylitsepääsemätöntä. 

Perhepäivähoitajan ammattitutkintoon liittyvän "kehitysprojektin" (perhepäivähoidon laatututkimus) yhteydessä ryhmämme lapset listasivat asioita, mitkä ovat heille hoidossa tärkeitä ja mikä hoidossa on kivaa. Näitä olivat: leikkiminen ja kivat kaverit, oma hoitotäti, oman lelun päivä, hyvä ruoka, pelaaminen ja jumppa, piirtäminen sekä askartelu. Vanhempien mielestä hyvään päivähoitoon kuuluvat turvallisuus ja tutut aikuiset, vuorovaikutus ja yksilöllinen huomiointi, lapsiystävällinen ympäristö ja ilmapiiri, monipuolinen toiminta, leikkiminen ja ikätoverit sekä säännöllinen päivärytmi, hyvä perushoito ja monipuolinen, terveellinen kotiruoka. Nämä kaikki ovat niitä tekijöitä, jotka tasapainoisena kokonaisuutena vanhempien kasvatustyön tukena mahdollistavat alle kouluikäiselle lapselle hyvät eväät kasvaa ja kehittyä sekä viihtyä päivähoidossa.