Tässä yhtenä päivänä päätimme hyödyntää kauniita, punaisia pihlajanmarjoja perinteikkääseen askarteluun. Päivälevon jälkeen, kun pikkuiset jäivät vielä nukkumaan, otimme isojen kanssa esiin neulaa ja lankaa sekä aamupäivällä leikkikentän kupeessa seisovasta pihlajasta nappaamamme marjatertut.
Marjojen pujottaminen neulan avulla lankaan oli aluksi hiukan hankalaa, koska neula piti pistää marjan läpi keskeltä eikä se aluksi tuntunut ottavan onnistuakseen. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin helminauhaa alkoi valmistua nopeaan tahtiin. Muutaman kerran kuului huuhdahdus "Auts!", kun parsinneula taisi pistää sormeen, mutta sitkeästi kaikki kolme 4-vuotiasta helmensä pujottelivat valmiiksi.
Pihlajanmarjojen kuin myös helmien pujottaminen naruun kehittää mainiosti sorminäppäryyttä sekä silmän ja käden yhteistyötä, siksi tämä hiukan vaativampi työ olikin omiaan ensi vuonna eskariin lähteville. Samalla harjoiteltiin ohjeiden kuuntelemista ja niiden mukaan toimimista sekä keskittymistä tiettyyn tehtävään. Valmis kaulanauha kaulaan laitettavaksi kannusti viemään työn loppuun.
Neulan pistäminen aivan marjan keskeltä läpi on tarkkaa puuhaa.
Herrasväki lähti kotiin koreasti helmet kaulassaan, joten tässä kuvattavana hoitotädin luomus ja kauniit syksyisen murretut värit.
Lopuksi pieni varoituksen sana: Tuoreet pihlajanmarjat saattavat värjätä vaaleat vaatteet kaulassa roikkuessaan ja tahroja on vaikea saada lähtemään pesussa. Helminauhan voi antaa ensin kuivua kunnolla, jolloin marjat saavat hauskan rusinamaisen muodon eivätkä enää mehullaan sotke vaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti