Maanantaina 11.2.
aamu alkoi pullantuoksuisesti.
Huomista laskiaistiistaita varten leivottiin jo tänään pikkupullia, jotka huomenissa sitten täytetään hillolla ja kermavaahdolla perinteiseen tapaan.
Aamu on aina hiukan kiirusta, etenkin kun toinen työparista tulee iltavuoroonsa töihin vasta puoli kymmenen maissa, joten olin tutulta kondiittorilta varmistanut tiedon, että pullataikinan voi tehdä jo illalla yöksi jääkaappiin kohoamaan, jossa viileän ansiosta hiivan toiminta hidastuu. Taikina tulee ottaa huoneen lämpöön noin tuntia ennen leivontaa.
Teimme tällä kertaa yhden ison munattoman taikinan, sillä ryhmässämme on kaksi lasta, jotka ovat olleet kananmunalle allergisia. Nykyään lapset voivat syödä kananmunaa ruuassa, mutta mahdollisesti raa'an kananmunan aiheuttamien allergiaoireiden välttämiseksi teimme varmuuden vuoksi munattoman pullataikinan.
Leipominen aloitettiin käsienpesulla, kun toinen hoitaja oli saapunut töihin. Leipominen on aina lapsista erittäin mieluisaa puuhaa, mutta näin suurella porukalla siitä ei kyllä ihan liian usein nautita. Muutaman kerran vuodessa kuitenkin.
Taikina tuntuu niin mukavalta sormien välissä.
Ja tottahan sitä täytyy vähän maistaakin.
Aikaansaadut "vehnäset" eivät kyllä ihan näyttäneet laskiaspullilta, joten ne nimettiin "laiskiaispulliksi", jotka maistuivat hurjan hyviltä välipalalla ruispuolukkapuuron lisänä.
Liikeni taikinaa kyllä sen verran, että tädit pyörittelivät virallisia laskiaispullia varten pellillisen pyöreitä pikkupullia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti