LUISEVIA LUURANKOJA

Perjantaina 8.2.2013 hätistettiin 
luurangot ulos kaapista...! 

Tämä askartelu ei ollut kyllä millään lailla vallitsevaan teemaan sopiva, mutta tärkeintä siinä oli lapsilähtöisyys ja mieluinen sekä kiinnostava lopputulos, joka kannusti ja motivoi harjoittelemaan haastavaa saksilla leikkaamista. 

Saksilla leikkaaminen on monelle haastavaa ja sen harjoitteleminen on lapselle tärkeä kehitystehtävä. Saksilla leikkaaminen harjaannuttaa mm. silmän ja käden koordinaatiota, hahmotuskykyä sekä hienomotoriikkaa. Saksien tulee olla lapselle sopivat ja helppokäyttöiset. On saatavilla myös mainioita ensisaksia, joita pienten lasten on helppo käyttää ja, jotka jousimekanisminsa ansioista palaavat itse alkuasentoon. Vasenkätisille lapsille täytyy olla saatavilla vasemman käden saksia, jotta leikkaaminen olisi mielekästä.

Lapselle, jolle leikkaaminen on vaikeaa, on motivointi ja kannustaminen todella tärkeää, jotta hankalasta saksien käytöstä ei aiheudu liikaa ikäviä kokemuksia, jotka voivat lannistaa uudelleen yrittämisen innon. Lasta voi motivoida harjoittelemaan leikkaamista mainiosti juuri tällaisella mieleisellä askartelulla. On myös tärkeää huomioida tehtävän haastavuus. Lapselle ei saa asettaa liian korkeaa vaatimustasoa, muuten innostus leikkaamiseen lopahtaa ennen kuin on alkanutkaan.

Tämän askartelun idea lähti siitä, kun tokaluokkalainen oli tutustunut koulussa ihmisen anatomian alkeisiin ja esitteli pienemmille koulussa askartelemaansa luurankoa, jota ryhmän pojat ihastelivat silmät pyöreinä. 

Eräs olisi jopa halunnut tuon koululaisen luurangon itselleen omaksi, joten siinäpä sitten laitettiin kopiokone laulamaan, jotta jokaiselle halukkaalle saatiin ihan oma luuranko. Alkuperäinen luuranko jouduttiin katkaisemaan varovasti kahtia, jotta se saatiin mahtumaan kahdelle A4-kokoiselle kopiopaperille.

Luurangon leikkaaminen oli tarkkaa ja haastavaa työtä. Poikia innosti askartelun lopputulos niin paljon enemmän verrattuna esimerkiksi sydämien leikkaamiseen vaaleanpunaisia ystävänpäiväkortteja varten, että leikkaamisen loppuun viemisessä, keskittymisessä eikä jaksamisessa ollut kellään sen suurempia ongelmia, vaikka luurangon muoto olikin vaikeahko leikata!

Krouvimpikin leikkaaja sai luurankonsa leikattua alta aikayksikön tädin hiukan avustaessa ja ohjaillessa paperia. Hoitotädillä oli kiirus saada sormensa pois lopputuloksesta innostuneen leikkaajan saksien tieltä! Muilla kun oli jo leikit käynnissä valmiiden luurankojensa kanssa.

Kahdesta osasta leikatut luurangot nidottiin yhteen nitojalla. Tytöt jopa värittivät omiaan liiduilla.  Asiasta kiinnostuneiden kanssa tunnusteltiin myös omaa kehoa. Etsittiin missä mahtavat olla paperisessa luurangossa näkyvät luut omassa kehossa ja mietittiin, minkä takia mitkäkin luut ovat olemassa. Suurin yllätys oli se tieto, että hampaatkin ovat luuta!

Luurangot olivat niin mieleisiä, että niillä leikittiinkin kovasti ennen iltapäivän ulkoilua ja niitä esiteltiin innokkaasti vanhemmille! 

Tässäpä oiva vinkki ensi syksyn Halloweenin askarteluja ja koristeluja varten...