" Kaikki on vinksin, vonksin tai ainakin heikun, keikun...". Todellakin Pepin kanssa moni asia on kuin onkin vinksin vonksin, sen olemme saaneet tänä keväänä todeta. Olemme nimittäin lukeneet kevään aikana päivälevon satuhetkellä nostalgista Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossua.
Huvikummussa asusteleva Peppi on Lindgrenin keksimä satuhahmo, jonka seikkailuista kertomalla Astrid Lindgren aikoinaan viihdytti sairasvuoteella lepäävää tytärtään. Sittemmin Peppi on tullut tutuksi lapsille ympäri maailman monille kielille käännetyistä satukirjoista, elokuvista ja TV-sarjoista. Monelle aikuiselle Peppi on tuttu jo lapsuudesta ja yhä edelleen Peppi jaksaa hauskuuttaa sekä haastaa lukijan pohtimaan, olisiko sittenkään niin vakavaa, jos asiat välillä olisivatkin vähän niin kuin heikun keikun arjen kiireen keskellä...
Peppi Pitkätossu kuten muutkin Astrid Lindgrenin satuteokset ovat itsessään arvokkaita ja kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperintöön. Siksi on tärkeää siirtää tuota kulttuuriperintöä myös tuleville sukupolville. Lindgrenin kerrontatyyli on rikasta sekä rouheasti kantaaottavaa. Tarinat ovat täynnänsä monipuolista kieltä ja kohtia, jotka saavat pohtimaan tarinan sanomaa syvemmältä.
Peppi käyttää joskus aika rouheaa kieltä ja kertoo kummallisia juttuja myöntäen myös sepittävänsäkin tarinoitaan. Peppi siis ei aina puhu ihan totta ja tekee välillä kummallisia juttuja, kuten kaataa tilkkasen maitoa teen jälkeen korvaansa, koska on kuullut sen auttavan kipuun. Mutta tärkeintä tarinoissa on, että Peppi on aina oikeudenmukainen ja väkivahvana pitää aina heikompiensa puolta.
Kirjan alkumetreillä monasti mietin kirjan erikoisten ja hiukan arveluttavienkin kohtien kohdalla, että onko tällaista järkevä lapsille lukeakaan, menevät vielä ja tekevät itsekin perässä...
Monasti mietin myös "sensuroivani" tekstiä eli jos vaikka hiukan korjailisin lukemaani lapsen korviin paremmin sopivaksi, kunnes tajusin, mikä Lindgrenin pointti kirjaa kirjoittaessa on kokonaan ollut: Ymmärsin, että tekstin tarkoitus on herättää lukija, aikuiset ja lapset keskustelemaan ja pohtimaan yhdessä kirjan tilanteita ja tapahtumia.
Lasten levätessä rauhassa omilla patjoillaan saimme Pepin kommelluksista aikaiseksi tosi hyviä keskusteluja nukkarin hämärässä. Ja joka päivä innolla jo lounaalla mietittiin mihin lukuun edellisenä päivänä jäätiin ja mitähän kummallista Peppi seuraavaksi keksiikään.
Kertokaahan omia mielipiteitä Pepistä sekä olisi mukava kuulla omista kokemuksistanne ja tuntemuksistanne kirjaa lukiessa. Itselle Peppi oli aikasta kasvattava kokemus: Ensinnäkään en juurikaan Peppiin ole lapsena tutustunut ja nyt kun kirjaa luki aikuisena ja ajatuksella alun järkytyksen jälkeen tultiin Pepin kanssa aikasta hyvin juttuun.
Pepin kanssa kannattaa siis jättää turha kankeus narikkaan ja heittäytyä mukaan seikkailuun! :)
Pepin kanssa kannattaa siis jättää turha kankeus narikkaan ja heittäytyä mukaan seikkailuun! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti