torstai 31. tammikuuta 2013

VEKARAT VIPELTÄMÄSSÄ!

Eräs tiimimme hoitajista osallistui syksyllä Suomen liikunta- ja urheiluliiton eli HLU:n järjestämään koulutukseen alle kolmevuotiaiden liikunnan ohjaamisesta eli "Vekaravipellykseen" (lisätietoja HLU:n nettisivuita). Tiimissämme on viime aikoina ollut tapana, että jos joku jäsenistä osallistuu johonkin lisäkoulutukseen, tuo hän sieltä terveisiä tiimille vinkkien ja ideoiden muodossa. 

Tästä hienosta tilaisuudesta johtuen järjestimme lapsille "Vekaravipellystä" liikuntasalivuorollamme 29.1.2013. Kurssin käynyt hoitaja valitsi kurssisisällöstä muutamia leikkejä, joita kokeilimme lasten kanssa salilla ja muokkasimme niitä lapsiryhmän tarpeiden mukaan. Tässä hiukan vinkkiä ja kuvia tiimimme vekaroiden vipellyksestä.

Yhteinen liikuntatuokio aloitettiin tiimin jäsenille tutulla "Pumppulaululla", joka on yksinkertaistettu versio Frööbelin palikoiden vastaavasta ja toimii tiimimme yhteisissä liikuntatapahtumissa alkuverryttelynä ja alkupiirinä.

Sen jälkeen otettiin esiin leikkivarjo, jolla kokeilimme ensin pompauttaa pehmoleluja ilmaan, mutta ne olivatkin tarkoitukseen liian painavia. Vaihdoimme siis pehmolelut palloihin, jotka pyörivät ja pomppivat hienosti varjolla.

Ensin niitä pomputeltiin kaikki yhdessä ja sitten aikuiset siirtyivät varjon lenkkeihin, jotta saatiin pallot kunnolla ilmaan ja pomppaamaan varjolta pois. Lasten tehtävä oli juosta hakemaan karanneet pallot takaisin varjolle.

Lopuksi teimme varjosta sirkusteltan eli lapset menivät keskelle varjon alle istumaan. Aikuiset heiluttivat varjoa yhtäaikaa ylös ja alas. Kolmannella nostolla myös aikuiset kyykistyivät varjon alle ja vetävät varjon selkänsä takaa takapuolen alle. Jännityksellä seurattiin kuinka ylle muodostui varjosta jännittävä sirkusteltta. Pienemmällä porukalla ja etenkin isompien lasten ollessa kyseessä, teltassa voi jokainen vuorollaan esittää myös jonkin sirkustempun.

Seuraavaksi lähdimme "löytöretkelle" etsimään kehonosia. Lapset kulkivat salissa viivoja pitkin tasapainoillen. Jos mahdollista, tähän on hyvä ottaa mukaan musiikkia tai jokin muu rytminantaja, esim. kehärumpu. Sovitusta merkistä tai musiikin/rytmin tauottua lapset pysähtyvät ja aikuinen huutaa jonkin kehonosan, jota lapset taputtavat.

Aikuiset katsovat, että jokainen leikkijä löytää nimetyn kehonosan omasta kehostaan ja taputtaa sitä, jotta lapselle jää mielikuva ja tuntemus kehonkaavastaan. Ensin käydään läpi suuria kehonosia, esim. pää, selkä, maha, varpaat, polvet ja peppu. Isommilla voidaan tästä eriytyä vaikeampiin kehonosiin, kuten nilkat ja kyynerpäät.

"Ajetaan, ajetaan varo-varovasti..."

Pienten lasten liikunnassa lapsia kiinnostavilla ja hauskoilla mielikuvilla on tärkeä merkitys leikkiin osallistumisen motivoijana. Tässä seuraavassa leikissä mielikuvitusratista ohjaten lapset lähtivät liikkumaan salissa ajaen mielikuvitusautoa. Aikuisen huutaessa "Peruutusvaihde päälle!" mielikuvitusautoa peruutetaan takaperin. Näin vuorotellaan etuperin ja takaperin kävelyä, mikä kehittää mainiosti lapsen koordinaatiokykyä ja tasapainoa. Lopuksi parkkeerataan auto peruuttamalla "takapuskuri" eli peppu vasten seinää, jossa odotellaan seuraavan leikin ohjeita.

Viimeisenä leikkinä leikittiin "Popcornkonetta". Leikkiin tarvitaan paljon pehmoleluja, hernepusseja, palloja yms. tavaraa, jotka ovat eri painoisia, joihin on erilaista tarttua ja jotka liikkuvat eri tavalla heitettäessä. Tavarat heitellään ensin ympäri salia. Merkistä lapset keräävät tavaroita yksi kerrallaan "Popcornkoneeseen", joka meillä oli salin keskiympyrä, mutta sitä voi merkitä vanne tai useampi taikka vaikka pahvilaatikko. Aikuisia heittelee tavaroita eli "popcorneja" koneesta taas ilmaan ympäri salia ja lapset juoksevat hakemaan niitä takaisin koneeseen. Näin jatketaan ja lapset olisivat jaksaneet vaikka kuinka kauan! Tämä on hurjan hauska leikki, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää, mutta liikkumisen riemua sitäkin enemmän!

Tuokion lopuksi teimme tiimille tutun loppupiirin, jossa laulamme ja leikimme kaikille tutun "piiri pieni pyörii"-laululeikin. Suuri kiitos näistä Kissankulman perhepäiväkodin hoitajien vinkeistä tiimin vipeltäville vekaroille!

KIERRÄTYS KUNNIAAN!

Yksityiskohta kirjasta nimeltä "Roskat pois", WSOY.

EKOLOGISTA

"Pahvilaatikko, sardiinipurkki,
kuivunut leipä, tekoturkki,
pariton sukka, kangaskukka...
Sille mikä on tarpeetonta
voi löytyä vielä käyttöä monta.

Kasvaa ihmisen tavaraläjä-
hiiri on tavaran kierrättäjä."
Tuula Korolainen

Vuosi aloitettiin kestävään kehitykseen liittyvällä teemalla. Kestävä kehitys huomioidaan kaupunkimme toimintastrategiassa ja siksi päätimme vuoden luonto- ja ympäristökasvatuksen teeman mukaisesti siihen lasten kanssa tarkemmin paneutua nyt tammikuussa. Ryhmän kanssa tutustuimme oikein urakalla kierrätykseen ja jätteiden lajitteluun monipuolisin tavoin:



Eräs tiimimme vastikään perhepäivähoitajan ammattitutkinnon suorittaneista jäsenistä oli opintojensa aikana valmistanut aiheeseen liittyen opintotehtävänään "jätekassin", jonka avulla projektiluontoisesti voidaan konkreettisesti leikin keinoin tutustuttaa lapset jätteiden lajittelun saloihin.

Kassiin hän oli kerännyt erilaisia "jätteitä" (ylempi kuva), joita lasten kanssa ensin tutkittiin ja tunnistettiin yhdessä. Ja kaikille tuttuja roskiahan sieltä roskakasasta löytyikin.

Lisäksi kassiin sisältyi eri jätteille omat keräysastiansa eli keräyslasi, pienmetalli, keräyspaperi, keräyskartonki, sekajäte/kuivajäte ja biojäte (alempi kuva).

Arvaattekin varmaan mitä sitten tehtiin?! Aivan niin, seuraavaksi lähdettiin lasten kanssa miettimään yksitellen mikä roska kuuluu mihinkin pussiin tai laatikkoon.

Hienoa, että saimme tämän mahtavan paketin myös koko tiimin käyttöön ja se onkin tämän toimintavuoden aikana kiertänyt ahkeraan tiimimme ryhmissä.

Edellä esitellyn jätekassin mukaan liitimme pari aiheeseen liittyvää kirjaa lasten kanssa luettavaksi ja tutkittavaksi. Viereinen kuvakirja kertoi hauskalla ja lapsenomaisella tavalla kierrättämisen tärkeydestä jätteiden vähentämisen keinona. 

WSOY:n kustantaman kuvakirjan kuvat ovat selkeitä ja iloisen värisiä. Se kertoo metsänväestä, joka meinaa hukkua jätevuoren alle Roska-Reiman satuttaessa jalkansa jätteiden-keruureissullaan. Nuppulan kylän asukkaiden on siis keksittävä keino jätteiden vähentämiseksi. 

Kuinka ollakaan tarkemmin tarkasteltuna jätevuoren uumenista löytyykin paljon vain pientä ehostusta vaativaa vielä ihan käyttökelpoista tavaraa, kuten esimerkiksi limonadipulloja sekä takki, josta puuttuu nappi ja tuoli, jonka yksi jalka on katkennut. Jokainen kantaa kortensa kekoon tekemällä mitä osaa parhaiten ja korjaamalla sekä kierrättämällä suuren osan jätevuoren käyttökelvottomiksi luulluista tavaroista.
Tässä mielenkiintoisessa luukkukirjassa taas on valtavan paljon katseltavaa ja tutkittavaa mm. jätteiden keruusta ja kierrätyksestä, jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta ja erilaisten jätteiden uusiokäytöstä ja jälleenkäsittelystä.

Kirja ei sovi kaikkein pienimmille, sillä aukeamat ovat täynnansä pieniä yksityiskohtaisia kuvia ja pieniä luukkuja, joiden alta löytyy tarkempia tietoiskuja. Mutta ainakin 4-5-vuotiaille kirjassa riitti pitkäksi aikaa katseltavaa ja tutkittavaa aiheeseen liittyen.

Teemaan liittyen kuuntelimme myös aiheeseen liittyviä lauluja ja luimme loruja.

Olemme järjestäneet kollegani kanssa lapsille vuosittain esityksiä nukketeatterina sekä näytelminä. Tänä vuonna valmistimme näytelmän liittyen kierrätykseen. 

Näytelmässä kaksi pikkupoikaa potkuttelee rullalaudoilla ja osuvat paikkaan, jossa roskia on heitelty maahan miten sattuu. Toinen pojista sylkäisee purkan huolimattomasti maahan ja toinen valistaa tietämätöntä purukumin ja muidenkin maassa lojuvien jätteiden oikeasta lajittelusta. Oikean paikkansa näytelmässä löytävät niin maitopurkit, peltiset säilykepurkit, lasipurkit, patterit, banaanin kuoret, muovipullot kuin haiseva vaippakin! 

Esitimme näytelmän tiimillemme tilojen puutteen vuoksi läheisellä päiväkodilla, jolloin oli luontevaa esittää näytelmä myös päiväkodin lapsille. Päiväkodin esikoululaisille näytelmän juju ja vitsit upposivat erittäin hyvin, mutta oli siinä ihmeteltävää ja pohdittavaa pienemmillekin.

Perhepäiväkodilla ryhmän lapset vielä varmistelivat, että: "Olitko sä oikeesti se "Masa"?" ja päivittelivät kovasti, että: "Mirkku, sä sylkäisit purkan lattialle!". Tämän kaltaiset kokemukset ja esitykset tuovat mukavaa vaihtelua lasten arkeen ja ovat aina elämys, vaikka pienen budjetin kokoonpanoja ovatkin!


Kuukauden kohokohta taisi kuitenkin olla roska-auton vierailu perhepäiväkodin pihalla! Pääsimme siis tutustumaan oikeaan roska-autoon lähemmin. Suuri kiitos tästä erään perheen isälle, joka työpäivänään onnistui järjestämään tämän vierailun!

Lapset näkivät läheltä, kuinka kuski tyhjensi perhepäiväkodin roskiksen ja vastaili lasten kysymyksiin auton vempaimista ja nappuloista. Jokainen pääsi myös istumaan kuljettajan paikalle auton hyttiin ja ihailemaan sen mittareita ja tietokoneita, joilla ohjataan auton mekanismeja. 

Mielenkiintoisimmaksi tuntui jääneen kuvanäyttö, jonka avulla kuljettaja pystyy peruuttamaan ahtailla pihoilla ja kaatopaikalla, "takakompassiksi" eräs 5-vuotias poika sitä nimitti. Tämä jäi hoitajalle hiukan pimentoon, oliko kyseisen laitteen nimi oikeasti tuo vai oliko poika keksinyt sen oivaltavasti aivan itse...

Tästä kierrätys-projektista jäi varmasti lapsille paljon mieleen, sillä samaan asiaan tutustuttiin monella tapaa erilaisin keinoin. Päivälevon satuhetkellä vielä eilen asiaa kerratessani, sain eräältä pojalta takaisin kommentin: "Vieläkö me puhutaan sitä roska-asiaa?", joten ehkä on aika jättää tämä asia muhimaan hiljaksiin lasten mieliin. 

Siemen kierrätyksen tärkeydestä ja roskien vähentämisen merkityksestä on nyt kylvetty ja jäämme odottamaan millaista satoa se kasvaa. Jätteiden lajittelu on perhepäiväkodissa arkea, josta lapsetkin ovat tietoisia.

Vielä huomenna teeman loppuun saattamiseksi piirrämme roska-auton kuljettajalle piirustukset roska-autosta ja kirjaamme lasten omin sanoin piirustuksiin ylös mitä vierailusta ja kuukauden teemasta jäi mieleen. Kopioin piirustuksista kopiot meille muistoksi ja alkuperäiset annamme kuskille kiitokseksi mahtavasta tilaisuudesta päästä tutustumaan roska-auton toimintaan näin läheltä.

"Miten lasit lajitellaan?
kuka sen pystyy kertomaan:
Kirkas ja värikäs erilleen
lasinkeräyspisteeseen.

Minne pahvit laitetaan?
No, pahvinkeräysastiaan.
Sieltä sitten tehtaaseen,
näin pahvi käytetään uudelleen.

Heitänkö patterit roskikseen?
Ei, vaan pönttöön punaiseen.
Ne kuuluvat ongelmajätelaitokseen.

Minne metallit laitetaan?
Metallinkeräysastiaan:
terästä, kuparia, rautaa
käyttöön jälleen laitetaan.

Minne lehdet laitetaan?
No, paperinkeräysastiaan.
Takaisin sen pian saat,
kun postiluukku kolahtaa.

Luonnolle apu suunnaton,
kun jätteille omat paikat on!"

UUDEN VUODEN RÄISKETTÄ!

VUOSI VAIHTUI PAJUPELLOSSA JA 
TOIVOTAMME KAIKILLE LUKIJOILLE HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2013!

Joululoman ja Uuden Vuoden juhlinnan jälkeen palailimme pajupellossa taas arkeen. Totutellessa joulutauon jälkeen tuttuihin arkirutiineihin kertasimme miten perheissä otettiin uutta vuotta vastaan ja muistelimme hienoja raketteja, joita jokainen oli ainakin alkuillasta uuden vuoden aattona nähnyt loistavan pimeällä taivaalla. 

Muisteloista saimmekin inspiraatiota näihin värikkäisiin taideteoksiin, räiskyviin kuvioihin mustalla yötaivaalla. Monet halusivat lisätä vielä kuviin itsensä ja perheensä ihailemaan raketteja. 

Hienot ilotulitustaulut toteutettiin liimaamalla mustalle paperille softis-tähtiä ja pieniä värillisiä styrox-palloja. Lopuksi lapset taiteilivat liiduilla kuviin kuka mitäkin, itsensä, perheensä ja piirsipä yksi poika Wall-e-ropotinkin ihailemaan rakettien räiskettä!

Tässä muutama ryhmän luomuksista näytille: