torstai 20. syyskuuta 2012

IHAN MÖRRINÄ METSÄSSÄ...


HOI KOLIKOK!

Menneenä viikonloppuna olin 10 muun kaupunkimme päivähoidon henkilöstöön kuuluvan alan ammattilaisen kanssa Metsämörri-koulutuksessa. Osallistujia oli päiväkodeista, ryhmiksistä ja perhepäivähoidosta.

Koko viikonlopun kestäneellä (yht.15h) koulutuksella oli aiheeseen sopiva ympäristö vanhassa kyläkoulu-miljöössä luonnon helmassa. Kyläkoulu muutettiin päivähoidon käyttöön vuoropäiväkodiksi muutama vuosi sitten.

Koulutus oli erittäin antoisa ja ilmapiiri rento, vaikka osa osallistujista olikin vieraita toisilleen. Koulutus alkoi päiväkodin pihamaalla lauantai-aamuna leikkien erilaisia tutustumis- ja luontoleikkejä. Iltapäivä opiskeltiin Metsämörrin ideologiaa, historiaa ja oppimiskäsityksiä. Päivän lopuksi tutustuimme päiväkodin ympäristöön rakennettuun laavuun ja testailimme Metsämörrin oppeja luonnossa.

Sunnuntai-aamuna tutustuimme teoriaan Metsämörri-ohjaajana toimimisesta, Metsämörri-retken suunnittelusta ja toteutuksesta sekä miten eri-ikäiset lapset huomioidaan Metsämörri-toiminnassa. Esitimme ryhmissä pari pientä näytelmää eli totesimme, kuinka helposti voi draaman keinoin opettaa vaikeastikin ymmärrettäviä asioita, kuten esimerkiksi kasvien yhteyttämistä ja luonnon kiertokulkua. Teimme myös pienryhmissä miellekarttaa eri teemoista, joita voisi omassa toiminnassaan toteuttaa. Iltapäivän vietimme Metsämörri-retkellä läheisessä metsässä ja jopa itse "Metsämörri" kävi meitä siellä tervehtimässä...

Omaan toimintaan saimme kukin paljon ideoita ja vinkkejä. Tähän asti ryhmämme luontoretket ovat noudattaneet jotakuinkin samaa linjaa jo pitkään, mutta nyt saamme kutsua retkiämme virallisesti "Metsämörri-retkiksi". Virallista Metsämörri-toimintaa ohjaa siis Suomen Ladun kouluttama Metsämörri-ohjaaja, jollainen allekirjoittanutkin nyt sitten on! Tätä kurssia on odotettu jo monta vuotta!

Terveisiä koulutuksesta vien omalle tiimille seuraavassa tiimipalaverissa ja ensimmäinen tiimin yhteinen Metsämörri-retki onkin jo sovittu kalentereihin! :)

Lisätietoja: www.metsamorri.fi

Tässä muutama kuva sunnuntain Metsämörri-retkeltä:


Saimme myös paljon ideoita erilaisiin luontoleikkeihin sekä arjen eväspussiin keinoja, miten opettaa kaikkea muutakin yleispätevää luonnossa ja ympäristön avulla. Tässä kuvassa kerättiin mallivärikorttien avulla ympäröivästä luonnosta eri värejä ja tutkittiin miten paljon erilaisia sävyvivahteita luonnosta löytyykään. Monet sävyt yllättivätkin sekä myös se, että niitä todella löytyi luonnosta! Valkoisen lakanan päältä monet luonnon ihmettelyn aiheet on helppo erottaa ja rajata tutkittavaksi.
 

Metsämörri-retkellä joukkoa voi jakaa pienempiin ryhmiin ja antaa ryhmille joko saman tehtävän ja katsoa, miten monta erilaista versiota yhdestä aiheesta syntyy tai antaa ryhmille eri tehtävät. Tässä kuvassa ryhmän tehtävänä oli tehdä Metsämörrille synttärikakku, sillä nyt vietetään Metsämörrin 20-juhlavuotta.


Metsämörri-metsästä kuljettiin pois letkana aiemmin avatusta "Metsän portista", joka myös suljettiin luonnosta etsityllä avaimella retken jälkeen.

Nyt käsityötaidot koetukselle ja tekemään tiimille omaa Metsämörri-maskottia:

"Metsämörri, Metsämörri, lasten mörri on.
Vihreä on takki, tuohesta on lakki.
Metsämörri, Metsämörri, lasten mörri on."

 

torstai 13. syyskuuta 2012

KÄYTÖSKOULU OSA 1: Pöytätavat

"KATTILA JA VUOKA, KOHTA ON RUOKA.
LUSIKKAAN KUN TARTUN, SUUREKSI MÄ VARTUN.
LEIVÄN SYÖN, MAIDON JUON,
RUOKARAUHAN TOISILLE SUON."

Päivittäin ennen lounasta kokoonnumme piiriin, jossa yllä olevan ruokalorun myötä rauhoitumme hieman ennen ateriaa ja toivotamme toisillemme hyvää ruokahalua. Pieni yhteinen hetki ennen ruokailua rauhoittaa hälisevän joukon ulkoilun jälkeen ja siirtymätilanne pysyy hyvin hallinnassa. Lisäksi päivittäiset loruttelut tukevat monella tapaa lasten kielen kehitystä ja mm. rikastuttavat sanavarastoa sekä useampaan kertaan toistettuina vahvistavat myös lapsen muistia.

Piirissä saatetaan myös lukea tai pelata jotain pientä leikkiä, jos keittiössä on vielä ruuanlaitto kesken tai ruoka lautasilla vielä jäähtymässä. Erilaisten lorujen avulla päästetään kukin yksitellen käsien pesun kautta omalle paikalleen syömään.

Tänään aikalailla vilkkaan aamupäivän jälkeen oli  "ruokalorupiirillä" paikallaan kerrata hyviä pöytätapoja eli miten ruokapöydässä käyttäydytään ja mitä toisille ruokarauhan antaminen tarkoittaa. Samalla ryhmän uudet jäsenetkin oppivat ryhmän toimintatapoja muiden esimerkin kautta.

Piirillä listasimmekin lasten kanssa aika pitkän listan ohjeita ja muistettavaa ruokailutilanteita varten:

  • Leluja ei tuoda ruokapöytään eikä keittiöön ruokailun ajaksi.
  • Pyydetään nätisti lisää ruokaa, maitoa tai leipää.
  • Sanotaan "ole hyvä" ja "kiitos".
  • Pidetään huolta omasta lautasesta ja ruokailuvälineistä.
  • Ei kosketa toisen ruokaan.
  • Ei mölytä eikä lörpötellä turhia eikä myöskään lauleta ruokapöydässä.
  • Jalat pysyvät omalla tuolilla pöydän alla.
  • Peppu pysyy myös penkissä.
  • Ei nipistellä vierustoveria.
  • Puhutaan ja keskustellaan nätisti ja rauhallisesti.
  • Ei puhuta ruoka suussa.
  • Suu syödään tyhjäksi ruokapöydässä.
  • Yritetään syödä siististi haarukalla ja veitsellä tai lusikalla.
  • Ei syödä sormin eikä leikitä ruualla.
  • Ei puhalleta kuplia mukiin eikä ryystetä maitoa.
  • Kaikkea ei tarvitse syödä eikä kaikesta ruoasta tarvitse pitää, mutta kaikkea ruokaa maistetaan.
  • Suu ja kädet pyyhitään puhtaaksi lautasliinaan, ei vaatteisiin.
  • Kun on syönyt vatsansa täyteen, poistutaan keittiöstä rauhassa pissalle ja riisumaan, jonka jälkeen mennään omalle patjalle lukemaan kirjoja. 
  • Annetaan siis muille rauha syödä ruokansa loppuun.

Oppi alkaa hiljalleen mennä perille, kun tarpeeksi monta kertaa näitä asioita toistetaan ja tarpeen tullen muistutellaan. Lopulta huomaa, että asiat on viimeinkin sisäistetty, kun aivan toisessa asiayhteydessä lapsi huomaa jotain olennaista.

Esimerkiksi tässä eräänä päivänä loruttelimme yhdessä eläinloruja ja lorussa janoisesta kirahvista sanottiin "Kirahvi korvat lurpallaan, vatsa täynnä huokaa: Kova jano mulla on, vettä mulle tuokaa!". Johon 4-vuotias poika huudahti: "Ei noin pyydetä! Pitää sanoa: Saisinko vettä, kiitos!". 

Kukaan ei ollut tainnut opettaa tuolle kirahville pöytätapoja... Onneksi meillä pöytätavat alkavat jo olla jotakuinkin hallinnassa tai ainakin hyvin tiedossa. Pientä muistuttelua silti tarvitaan aina silloin tällöin! :) 

BON APPETIT!

tiistai 11. syyskuuta 2012

PIHLAJANMARJAHELMET

Tässä yhtenä päivänä päätimme hyödyntää kauniita, punaisia pihlajanmarjoja perinteikkääseen askarteluun. Päivälevon jälkeen, kun pikkuiset jäivät vielä nukkumaan, otimme isojen kanssa esiin neulaa ja lankaa sekä aamupäivällä leikkikentän kupeessa seisovasta pihlajasta nappaamamme marjatertut.

Marjojen pujottaminen neulan avulla lankaan oli aluksi hiukan hankalaa, koska neula piti pistää marjan läpi keskeltä eikä se aluksi tuntunut ottavan onnistuakseen. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin helminauhaa alkoi valmistua nopeaan tahtiin. Muutaman kerran kuului huuhdahdus "Auts!", kun parsinneula taisi pistää sormeen, mutta sitkeästi kaikki kolme 4-vuotiasta helmensä pujottelivat valmiiksi.

Pihlajanmarjojen kuin myös helmien pujottaminen naruun kehittää mainiosti sorminäppäryyttä sekä silmän ja käden yhteistyötä, siksi tämä hiukan vaativampi työ olikin omiaan ensi vuonna eskariin lähteville. Samalla harjoiteltiin ohjeiden kuuntelemista ja niiden mukaan toimimista sekä keskittymistä tiettyyn tehtävään. Valmis kaulanauha kaulaan laitettavaksi kannusti viemään työn loppuun.

Neulan pistäminen aivan marjan keskeltä läpi on tarkkaa puuhaa.









Herrasväki lähti kotiin koreasti helmet kaulassaan, joten tässä kuvattavana hoitotädin luomus ja kauniit syksyisen murretut värit.
















Lopuksi pieni varoituksen sana: Tuoreet pihlajanmarjat saattavat värjätä vaaleat vaatteet kaulassa roikkuessaan ja tahroja on vaikea saada lähtemään pesussa. Helminauhan voi antaa ensin kuivua kunnolla, jolloin marjat saavat hauskan rusinamaisen muodon eivätkä enää mehullaan sotke vaatteita.

KESÄKISAN PALKINTO LÄHTI MATKAAN!

Kesän ajan keräsimme arjen oivalluksia: pikkujuttuja, jotka helpottavat arjen pyörittämistä. Vinkkejä arjen avuksi tuli kesän aikana tasan yksi kappale! Hih! :)

Tuon ainoan vinkin antaneelle nimimerkki "Aurinkotädille" lähti postissa kiitoksena osallistumisesta värikkäät lorukortit. Toivottavasti näistä hurjan hauskoista eläinloruista on pitkään iloa perhepäivähoitoryhmällesi!

Toivottavasti seuraavaan kilpailuun/arvontaan saamme enemmän osallistujia, jotta pääsemme suorittamaan oikein varsinaisen arvonnankin!

Muotoon leikatut ja laminoidut lorukortit ovat värikkäitä ja kimaltelevia, joten myös ihan pientenkin on hauska niitä katsella, vaikka eivät vielä loruista niin ymmärtäisikään. 

Hullunkuristen eläinkuvien kääntöpuolella on hauskoja loruja mm. elefanteista, peilailevasta lampaasta, hassusta kalasta, janoisesta kirahvista, tanssivasta lehmästä ja "naamiokissasta".


Lorukortit lähtivät matkaan söpössä pikkupussissa, jossa niitä on helppo säilyttää. Mukana lähti myös terveiset Pajupellosta piirustuksen muodossa! Pian pitäisi olla paketin perillä!


HAUSKOJA LORUHETKIÄ!

"Liru laru lorupussi, meidän lasten juttupussi.
Tarinapussi, porinapussi, täpötäynnä aina on!"