Jokainen lapsi kehittyy ja kasvaa omaan
yksilölliseen tahtiinsa. Lapsen kasvua ja taitojen oppimista ei voi verrata
muiden lasten taitoihin. Varhaiskasvatusympäristössä seurataan lapsen
yksilölliseen havainnointiin perustuen lapsen kehitystä, jolloin lapsen ikä ja
kehitystaso huomioden kirjataan ylös varhaiskasvatussuunnitelmaan lapsen
kehityksessä ilmeneviä seikkoja.
Lapsen kehitys kulkee pääpiirteittäin tietyn kaavan
mukaan tarkoittaen sitä, että jokin tietty taito on opittava ennen seuraavaa taitamisen
tasoa eli esimerkiksi lapsen on opittava ensin istumaan ennen kuin hän voi
oppia nousemaan ylös. Jonkin taidon harjoittelu saattaa viedä toisilla lapsilla
kauemmin kuin toisilla.
FYYSINEN KEHITYS
Lapsen fyysisessä kasvussa on tärkeintä, että lapsi
kasvaa kasvukäyrien suuntaisesti ja johdonmukaisesti omaa linjaansa. Painon ja
pituuden seuranta on tärkeää, koska häiriöt fyysisessä kasvussa voivat olla
merkki jostakin sairaudesta.
Leikki-ikäisillä lapsilla kehittyvät erityisesti
motoriikka ja ruumiin hallinta. Lapsi tarvitsee paljon mielekästä
liikunnallista ja kehon koordinaatiota kehittävää toimintaa. Varhaiskasvatuksessa
liikunnalla ja liikkumisella on suuri merkitys, sillä se on yksi lapsille
ominaisista tavoista toimia. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää ja tukea
lapsen tasapainoista fyysistä kasvua ja kehittymistä.
1-vuotiaan lapsen tasapaino alkaa olla kyllin hyvä
kävelemään oppimiseksi. Hänen sorminäppäryytensä lisääntyy ja hän alkaa käyttää
etusormen ja peukalon ”pinsettiotetta”. Lapsi tutkii ympäristöään kokeilemalla
ja maistelemalla. Hän osaa ottaa ja antaa lelun.
2-vuotias kiipeää portaita tasajalkaa ja osaa jo
haparoiden juosta. Hän kehittyy koko ajan lelujen ja esineiden käsittelyssä ja
osaa jo rakentaa palikoista tornin sekä tehdä helppoja nuppipalapelejä. Hän
myös opettelee syömään itse. Liikunnallisten taitojen kehittyessä 2-vuotias
alkaa jo jonkin verran hahmottaa etäisyyksiä. Varhaiskasvatusympäristön tulee olla pienelle
”tutkimusmatkailijalle” turvallinen sekä tarjottava monipuolisesti virikkeitä
ja haasteita uusien taitojen harjoitteluun.
3-vuotiaalla kävely ja juoksu alkavat olla jo varsin
varmoja ja hän harjoittelee entistä enemmän kiipeilemistä sekä muita
liikunnallisia perustaitoja kuten kuperkeikkaa. Tässä iässä lapsen motoriset
taidot alkavat olla kypsiä kolmipyöräisellä pyörällä polkemisen harjoitteluun.
4-vuotias lapsi oppii seisomaan yhdellä jalalla ja
hyppimään tasajalkaa. Lapsi oppii potkaisemaan ja heittämään palloa sekä muita
liikuntavälineiden käsittelytaitoja. Hän harjoittelee myös erilaisten
liikunnallisten perustaitojen yhdistelyä kuten vauhdista hyppäämistä. Portaita
hän alkaa jo osata kiivetä vuorojalkaa. Lapsen sorminäppäryys kehittyy ja hän
osaa esimerkiksi pujottaa helmiä lankaan.
5-vuotias lapsi on yleensä jatkuvasti liikkeessä ja
harjoittaa näin motorisia taitojaan. Keskittyminen ei vielä ole kovin
pitkäjänteistä. Käden näppäryys kehittyy entisestään.
6-vuotias lapsi pystyy hyppimään yhdellä jalalla ja
harjoittelee ajamaan kaksipyöräisellä pyörällä, hän hiihtää, luistelee ja
opettelee uimaan. Silmän ja käden yhteistyö toimii aikaisempaa paremmin ja
erilaiset askartelut sekä piirtäminen ja kirjoittaminen alkavat sujua.
Tässä iässä alkaa varhainen itsenäistyminen. Lapsi alkaa tutkia itsenäisemmin ympäristöään ja haluaa kokeilla asioita itse. Liikkumisen kehittyminen ja itse toimiminen tuottavat lapselle psyykkistä iloa ja tyydytystä ja on tärkeää kehua lasta hänen aikaansaannoksistaan. Lapsi voi olla itsenäistymisen huumassaan itsepäinen ja uhmakas ja tarvitsee selkeitä, johdonmukaisia ja turvallisia rajoja, joiden kautta lapsi voi opetella itsekontrollia ja oman elämänsä hallintaa. Myös kuivaksi oppiminen on tärkeä osa oman fyysisen ja psyykkisen olemassa olon hallintaa.
PSYYKKINEN KEHITYS
Lapsen
psyykkinen eli henkinen kasvu riippuu lapsesta itsestään, hänen ihmissuhteistaan
ja kasvuympäristöistään sekä niiden tunnelmasta, ilmapiiristä ja
motivoivuudesta. Lapsen
psyykkiselle kehitykselle voidaan asettaa yleisiä linjauksia, silti jokaista
lasta on havainnoitava yksilöllisesti ja otettava huomioon edellä mainitut
tekijät. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on osaltaan edistää lapsen hyvinvointia
ja psyykkisen kasvun tasapainoista kehittymistä.
1-2 –
vuotiaana lapselle kehittyy perusturvallisuus tai perusturvattomuus sen mukaan
onko hän saanut tarpeeksi läheisyyttä ja huolenpitoa, onko hänen tarpeitaan
ymmärretty ja onko niihin vastattu johdonmukaisesti. Lapselle muodostunut hyvä perusturvallisuus
ja luottamus häntä hoitaviin aikuisiin auttavat lapsen siirtymistä kotihoidosta
päivähoitoon.
Tässä iässä alkaa varhainen itsenäistyminen. Lapsi alkaa tutkia itsenäisemmin ympäristöään ja haluaa kokeilla asioita itse. Liikkumisen kehittyminen ja itse toimiminen tuottavat lapselle psyykkistä iloa ja tyydytystä ja on tärkeää kehua lasta hänen aikaansaannoksistaan. Lapsi voi olla itsenäistymisen huumassaan itsepäinen ja uhmakas ja tarvitsee selkeitä, johdonmukaisia ja turvallisia rajoja, joiden kautta lapsi voi opetella itsekontrollia ja oman elämänsä hallintaa. Myös kuivaksi oppiminen on tärkeä osa oman fyysisen ja psyykkisen olemassa olon hallintaa.
3-4 – vuotiaana lapsi harjoittelee tärkeää
kehitystehtävää eli oman valinnan ja tahtomisen oppimista sekä syy- ja
seuraussuhteita. Lapsella tulisi niin varhaiskasvatus- kuin kotiympäristössä
olla paljon mahdollisuuksia valintatilanteisiin, joissa hän itse tahtoo ja myös
onnistuu saaden näin tyydytyksen tunteista tukea tasapainoisen itsetuntonsa
kehittymiselle.
Tunne-elämän kehittymiseen kuuluu samaistuminen
omaa sukupuolta olevaan vanhempaan ja ihastuminen toista sukupuolta olevaan ja
mustasukkaisuuden tunteet saattavat myös kuulua kuvaan. Lapsi on kiinnostunut
sukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Lapsi kokee usein sisäistä ristiriitaa, sillä lapsi
ei osaa vielä kunnolla käsitellä voimakkaita ja kuohuvia tunteitaan. Lapsi
tarvitsee lähelleen ymmärtäviä ja turvallisia aikuisia, joiden seurassa lapsen
on turvallista näyttää tunteitaan ja opetella käsittelemään niitä.
Tässä iässä lapset ovat hyvin luovia itsensä
toteuttajia. He piirtävät ja keksivät mielikuvitusolentoja, leikkivät
roolileikkejä, sepittävät satuja ja kertovat todellisista tai mielikuvituksen
varaisista tapahtumista tarinoita. Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on tukea
lapsen mielikuvituksen ja luovuuden kehittymistä erilaisin saduin, loruin ja
leikein.
5-6 – vuotiaana lapsi kehittyy samaistumalla
tärkeisiin aikuisiin, vanhempiin ja varhaiskasvattajiin sekä oppii heidän
toimintamallejaan. Sosiaalinen kehitys on voimakasta tässä iässä ja saman
ikäisten leikkikavereiden merkitys korostuu. Lapsi alkaa ymmärtää syyn ja seurauksen,
esimerkiksi hyvää tekoa seuraa mielihyvä ja pahaa tekoa syyllisyys, mielipaha
ja mahdollisesti myös rangaistus. Tärkeää on myös varhaiskasvattajana toimia
ristiriitatilanteissa johdonmukaisesti sekä yhteisten sopimusten mukaisesti.
Varhaiskasvatusympäristössä lapsella on
mahdollisuus harjoittaa sosiaalisia vuorovaikutustaitojaan kuten toisen
huomioon ottamista, lelujen ja huomion jakamista, oman vuoron odottamista sekä
anteeksi pyytämistä ja antamista. Varhaiskasvatusympäristössä on myös monia tilaisuuksia
harjoitella kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä opetella kestämään
pettymyksiä turvallisessa ympäristössä.
Vertaistuki ja leikkikavereiden malli edesauttavat lapsen taitojen karttumista ja kannustavat yrittämään epäonnistumisista huolimatta. On ensiarvoisen tärkeää löytää jokaisesta jotain hyvää, jotain missä hän on hyvä. Kasvattajana on tärkeää kehua lasta hänen saavutuksistaan ja näin edistää lapsen terveen itsetunnon rakentumista.
Vertaistuki ja leikkikavereiden malli edesauttavat lapsen taitojen karttumista ja kannustavat yrittämään epäonnistumisista huolimatta. On ensiarvoisen tärkeää löytää jokaisesta jotain hyvää, jotain missä hän on hyvä. Kasvattajana on tärkeää kehua lasta hänen saavutuksistaan ja näin edistää lapsen terveen itsetunnon rakentumista.
LEIKKI-IKÄISEN PELOT
Leikki-ikäisen pelot ovat yleisiä ja osittain kehityksellisestikin
tärkeitä. Lapsen voimakkaat tunteet, vilkas mielikuvitus ja kehityksen
ristiriitaiset tarpeet synnyttävät pelon tunteita, jotka voivat ilmetä monin
eri tavoin, kuten esimerkiksi pimeän pelkona tai vieraiden ihmisten ja
paikkojen pelkona. Liiallinen TV:n katselu, lapsille sopimattomat ohjelmat sekä
vahingossa kuullut katkelmat aikuisten puheessa, joiden merkitystä ja
asiayhteyttä lapsi ei ymmärrä, ovat omiaan lisäämään lasten pelkotiloja.
Lapsen pelot ovat normaaleja kehitystehtäviä siihen
saakka, kunnes pelot voimistuessaan tai usein toistuessaan haittaavat
merkittävästi lapsen ja perheen elämää. Pelkäävä lapsi tarvitsee lähelleen ja
tuekseen turvallista ja ymmärtävää aikuista, joka rauhoittaa lasta eikä mene
mukaan lapsen ahdistukseen ja pelkoon ja omalla toiminnallaan voimista lapsen
pelkotiloja.
Päivähoidon tavoitteena on osaltaan edesauttaa
lapsen turvallisuuden tunteen vahvistumista turvallisen, johdonmukaisen ja
läsnä olevan aikuiskontaktin, tasapainoisten vuorovaikutussuhteiden sekä
riittävien rajojen myötä. Lapsen pelon
syyt tulisi mahdollisuuksien mukaan selvittää ja pyrkiä tukemaan lasta
pääsemään peloistaan eroon.
Varhaiskasvatusympäristössä on monia tilaisuuksia
harjoitella kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä opetella kestämään
pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Vertaistuki ja leikkikavereiden malli edesauttavat
lapsen taitojen karttumista ja kannustavat yrittämään epäonnistumisista
huolimatta. On ensiarvoisen tärkeää löytää jokaisesta jotain hyvää, jotain
missä hän on hyvä. Kasvattajana on tärkeää kehua lasta hänen saavutuksistaan ja
näin edistää lapsen terveen itsetunnon rakentumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti