LEIKKI-IKÄISEN KEHITYS

Jokainen lapsi kehittyy ja kasvaa omaan yksilölliseen tahtiinsa. Lapsen kasvua ja taitojen oppimista ei voi verrata muiden lasten taitoihin. Varhaiskasvatusympäristössä seurataan lapsen yksilölliseen havainnointiin perustuen lapsen kehitystä, jolloin lapsen ikä ja kehitystaso huomioden kirjataan ylös varhaiskasvatussuunnitelmaan lapsen kehityksessä ilmeneviä seikkoja.

Lapsen kehitys kulkee pääpiirteittäin tietyn kaavan mukaan tarkoittaen sitä, että jokin tietty taito on opittava ennen seuraavaa taitamisen tasoa eli esimerkiksi lapsen on opittava ensin istumaan ennen kuin hän voi oppia nousemaan ylös. Jonkin taidon harjoittelu saattaa viedä toisilla lapsilla kauemmin kuin toisilla.


FYYSINEN KEHITYS

Lapsen fyysisessä kasvussa on tärkeintä, että lapsi kasvaa kasvukäyrien suuntaisesti ja johdonmukaisesti omaa linjaansa. Painon ja pituuden seuranta on tärkeää, koska häiriöt fyysisessä kasvussa voivat olla merkki jostakin sairaudesta.

Leikki-ikäisillä lapsilla kehittyvät erityisesti motoriikka ja ruumiin hallinta. Lapsi tarvitsee paljon mielekästä liikunnallista ja kehon koordinaatiota kehittävää toimintaa. Varhaiskasvatuksessa liikunnalla ja liikkumisella on suuri merkitys, sillä se on yksi lapsille ominaisista tavoista toimia. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää ja tukea lapsen tasapainoista fyysistä kasvua ja kehittymistä.

1-vuotiaan lapsen tasapaino alkaa olla kyllin hyvä kävelemään oppimiseksi. Hänen sorminäppäryytensä lisääntyy ja hän alkaa käyttää etusormen ja peukalon ”pinsettiotetta”. Lapsi tutkii ympäristöään kokeilemalla ja maistelemalla. Hän osaa ottaa ja antaa lelun.

2-vuotias kiipeää portaita tasajalkaa ja osaa jo haparoiden juosta. Hän kehittyy koko ajan lelujen ja esineiden käsittelyssä ja osaa jo rakentaa palikoista tornin sekä tehdä helppoja nuppipalapelejä. Hän myös opettelee syömään itse. Liikunnallisten taitojen kehittyessä 2-vuotias alkaa jo jonkin verran hahmottaa etäisyyksiä. Varhaiskasvatusympäristön tulee olla pienelle ”tutkimusmatkailijalle” turvallinen sekä tarjottava monipuolisesti virikkeitä ja haasteita uusien taitojen harjoitteluun.

3-vuotiaalla kävely ja juoksu alkavat olla jo varsin varmoja ja hän harjoittelee entistä enemmän kiipeilemistä sekä muita liikunnallisia perustaitoja kuten kuperkeikkaa. Tässä iässä lapsen motoriset taidot alkavat olla kypsiä kolmipyöräisellä pyörällä polkemisen harjoitteluun.

4-vuotias lapsi oppii seisomaan yhdellä jalalla ja hyppimään tasajalkaa. Lapsi oppii potkaisemaan ja heittämään palloa sekä muita liikuntavälineiden käsittelytaitoja. Hän harjoittelee myös erilaisten liikunnallisten perustaitojen yhdistelyä kuten vauhdista hyppäämistä. Portaita hän alkaa jo osata kiivetä vuorojalkaa. Lapsen sorminäppäryys kehittyy ja hän osaa esimerkiksi pujottaa helmiä lankaan.

5-vuotias lapsi on yleensä jatkuvasti liikkeessä ja harjoittaa näin motorisia taitojaan. Keskittyminen ei vielä ole kovin pitkäjänteistä. Käden näppäryys kehittyy entisestään.

6-vuotias lapsi pystyy hyppimään yhdellä jalalla ja harjoittelee ajamaan kaksipyöräisellä pyörällä, hän hiihtää, luistelee ja opettelee uimaan. Silmän ja käden yhteistyö toimii aikaisempaa paremmin ja erilaiset askartelut sekä piirtäminen ja kirjoittaminen alkavat sujua.

PSYYKKINEN KEHITYS

Lapsen psyykkinen eli henkinen kasvu riippuu lapsesta itsestään, hänen ihmissuhteistaan ja kasvuympäristöistään sekä niiden tunnelmasta, ilmapiiristä ja motivoivuudesta. Lapsen psyykkiselle kehitykselle voidaan asettaa yleisiä linjauksia, silti jokaista lasta on havainnoitava yksilöllisesti ja otettava huomioon edellä mainitut tekijät. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on osaltaan edistää lapsen hyvinvointia ja psyykkisen kasvun tasapainoista kehittymistä.

1-2 – vuotiaana lapselle kehittyy perusturvallisuus tai perusturvattomuus sen mukaan onko hän saanut tarpeeksi läheisyyttä ja huolenpitoa, onko hänen tarpeitaan ymmärretty ja onko niihin vastattu johdonmukaisesti.  Lapselle muodostunut hyvä perusturvallisuus ja luottamus häntä hoitaviin aikuisiin auttavat lapsen siirtymistä kotihoidosta päivähoitoon.

Tässä iässä alkaa varhainen itsenäistyminen. Lapsi alkaa tutkia itsenäisemmin ympäristöään ja haluaa kokeilla asioita itse.  Liikkumisen kehittyminen ja itse toimiminen tuottavat lapselle psyykkistä iloa ja tyydytystä ja on tärkeää kehua lasta hänen aikaansaannoksistaan. Lapsi voi olla itsenäistymisen huumassaan itsepäinen ja uhmakas ja tarvitsee selkeitä, johdonmukaisia ja turvallisia rajoja, joiden kautta lapsi voi opetella itsekontrollia ja oman elämänsä hallintaa. Myös kuivaksi oppiminen on tärkeä osa oman fyysisen ja psyykkisen olemassa olon hallintaa.

3-4 – vuotiaana lapsi harjoittelee tärkeää kehitystehtävää eli oman valinnan ja tahtomisen oppimista sekä syy- ja seuraussuhteita. Lapsella tulisi niin varhaiskasvatus- kuin kotiympäristössä olla paljon mahdollisuuksia valintatilanteisiin, joissa hän itse tahtoo ja myös onnistuu saaden näin tyydytyksen tunteista tukea tasapainoisen itsetuntonsa kehittymiselle.

Tunne-elämän kehittymiseen kuuluu samaistuminen omaa sukupuolta olevaan vanhempaan ja ihastuminen toista sukupuolta olevaan ja mustasukkaisuuden tunteet saattavat myös kuulua kuvaan. Lapsi on kiinnostunut sukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Lapsi kokee usein sisäistä ristiriitaa, sillä lapsi ei osaa vielä kunnolla käsitellä voimakkaita ja kuohuvia tunteitaan. Lapsi tarvitsee lähelleen ymmärtäviä ja turvallisia aikuisia, joiden seurassa lapsen on turvallista näyttää tunteitaan ja opetella käsittelemään niitä.

Tässä iässä lapset ovat hyvin luovia itsensä toteuttajia. He piirtävät ja keksivät mielikuvitusolentoja, leikkivät roolileikkejä, sepittävät satuja ja kertovat todellisista tai mielikuvituksen varaisista tapahtumista tarinoita. Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on tukea lapsen mielikuvituksen ja luovuuden kehittymistä erilaisin saduin, loruin ja leikein.

5-6 – vuotiaana lapsi kehittyy samaistumalla tärkeisiin aikuisiin, vanhempiin ja varhaiskasvattajiin sekä oppii heidän toimintamallejaan. Sosiaalinen kehitys on voimakasta tässä iässä ja saman ikäisten leikkikavereiden merkitys korostuu. Lapsi alkaa ymmärtää syyn ja seurauksen, esimerkiksi hyvää tekoa seuraa mielihyvä ja pahaa tekoa syyllisyys, mielipaha ja mahdollisesti myös rangaistus. Tärkeää on myös varhaiskasvattajana toimia ristiriitatilanteissa johdonmukaisesti sekä yhteisten sopimusten mukaisesti.

Varhaiskasvatusympäristössä lapsella on mahdollisuus harjoittaa sosiaalisia vuorovaikutustaitojaan kuten toisen huomioon ottamista, lelujen ja huomion jakamista, oman vuoron odottamista sekä anteeksi pyytämistä ja antamista.  Varhaiskasvatusympäristössä on myös monia tilaisuuksia harjoitella kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä opetella kestämään pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. 

Vertaistuki ja leikkikavereiden malli edesauttavat lapsen taitojen karttumista ja kannustavat yrittämään epäonnistumisista huolimatta. On ensiarvoisen tärkeää löytää jokaisesta jotain hyvää, jotain missä hän on hyvä. Kasvattajana on tärkeää kehua lasta hänen saavutuksistaan ja näin edistää lapsen terveen itsetunnon rakentumista.

LEIKKI-IKÄISEN PELOT

Leikki-ikäisen pelot ovat yleisiä ja osittain kehityksellisestikin tärkeitä. Lapsen voimakkaat tunteet, vilkas mielikuvitus ja kehityksen ristiriitaiset tarpeet synnyttävät pelon tunteita, jotka voivat ilmetä monin eri tavoin, kuten esimerkiksi pimeän pelkona tai vieraiden ihmisten ja paikkojen pelkona. Liiallinen TV:n katselu, lapsille sopimattomat ohjelmat sekä vahingossa kuullut katkelmat aikuisten puheessa, joiden merkitystä ja asiayhteyttä lapsi ei ymmärrä, ovat omiaan lisäämään lasten pelkotiloja.

Lapsen pelot ovat normaaleja kehitystehtäviä siihen saakka, kunnes pelot voimistuessaan tai usein toistuessaan haittaavat merkittävästi lapsen ja perheen elämää. Pelkäävä lapsi tarvitsee lähelleen ja tuekseen turvallista ja ymmärtävää aikuista, joka rauhoittaa lasta eikä mene mukaan lapsen ahdistukseen ja pelkoon ja omalla toiminnallaan voimista lapsen pelkotiloja.

Päivähoidon tavoitteena on osaltaan edesauttaa lapsen turvallisuuden tunteen vahvistumista turvallisen, johdonmukaisen ja läsnä olevan aikuiskontaktin, tasapainoisten vuorovaikutussuhteiden sekä riittävien rajojen myötä.  Lapsen pelon syyt tulisi mahdollisuuksien mukaan selvittää ja pyrkiä tukemaan lasta pääsemään peloistaan eroon.

Varhaiskasvatusympäristössä on monia tilaisuuksia harjoitella kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä opetella kestämään pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Vertaistuki ja leikkikavereiden malli edesauttavat lapsen taitojen karttumista ja kannustavat yrittämään epäonnistumisista huolimatta. On ensiarvoisen tärkeää löytää jokaisesta jotain hyvää, jotain missä hän on hyvä. Kasvattajana on tärkeää kehua lasta hänen saavutuksistaan ja näin edistää lapsen terveen itsetunnon rakentumista.



Ei kommentteja: