maanantai 11. helmikuuta 2013

TALVIKISA PÄÄTTYNYT JA VOITTAJA SELVILLÄ!


NYT JULISTETAAN TALVEN ENSIMMÄINEN 
KILPAILU JA ARVONTA ALKANEEKSI, 
ENNEN KUIN TALVI ON KOKONAAN OHI!

Toivottavasti saamme himpun verran enemmän 
osallistujia kuin edelliseen kesäkisaan... :)


Kuvassa poika tekee lumiukkoa, mutta mitähän kummallista kuvassa onkaan... Löysittekö lasten kanssa kaikki neljä asiaa, 
jotka eivät kuulu talveen?

Mitä muuta talvipuuhastelua teidän hoidossa tai perheessä harrastetaan? Mikä on teidän mieleisin lumileikkinne 
ja miten sitä leikitään?

Voit vastata kommentilla tai lähettää sähköpostia osoitteeseemme pajupellonperhepaivakoti@gmail.com.

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan  15.3.

"Tanssivat lumiukot"-askartelupaketti

joka sisältää materiaalit ja ohjeet 
neljän liikuteltavan lumiukon askarteluun.



ONNEA ARVONTAAN!

VALTAKUNNALLISTA 112-PÄIVÄÄ VIETETÄÄN 11.2.


"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty."


Näin menee sanonta, mikä ei kuitenkaan ihan aina pidä paikkansa. Hyvin suunniteltu asia saattaa suunnittelusta ja aikataulutuksesta huolimatta mennä täysin pipariksi ja kuten tänään, extempore-mentaliteetilla toteutettu teemapäivä osoittautua sangen mukaansatempaavaksi ja kehittäväksi monella tapaa ihan vaan tarttumalla hetken ideoihin, niin aikuisen mielessä virinneisiin mahdollisuuksiin kuin lasten omiin mielijohteisiin.

Idea sai alkunsa jo aamupiirillä, kun toinen hoitajista sattui kysymään lapsilta tietääkö kukaan, mikä päivä tänään 11.2. on, sen kummemmin mitään muuta toimintaa aiheen tiimoilta suunnittelematta. 

Tänäänhän on valtakunnallinen 112-PÄIVÄ eli hätänumeropäivä. Aamupiirillä  keskusteltiin siitä, milloin hätänumeroon pitää soittaa ja miten silloin toimitaan. Mietittiin myös mitä puhelimeen sanotaan, jos hätänumeroon joutuu joskus soittamaan.

Päivän touhut lähtivät aamupiirin jälkeen rivakasti käyntiin ja päivälevon aikana tulostin värityskuvia hälytysajoneuvoista värityskuvasivustolta osoitteesta www.värityskuvia.org, jonne linkin löydät myös blogimme oikeasta reunasta. Paloauto-, poliisiauto- ja ambulanssi-värityskuvat saivat innostuneen vastaanoton päivälevolta saapuneissa. 

Löysin myös hetken mielijohteesta etsittyäni värityskuvan kännykästä, johon aikuinen tai lapset itse kirjoittivat näyttöön hätänumeron 112, isot kirjoittivat numerot myös näppäimistöön. Lapset keksivät itse myös leikata kuvat irti papereista. 

Muuta ei tarvittu kuin tulostettuja värityskuvia, tusseja ja sakset ja näin oli lennossa ideoitu lapsia kiinnostavaa ja motivoivaa puuhaa, joka harjaannutti mm. kynän- ja saksien käsittelytaitoja sekä silmän ja käden yhteistyötä. 

Askarteluhetkessä toteutui myös lapsilähtöisyyden perusperiaate, kun aikuinen tarjosi mahdollisuudet eli materiaalin ja välineet lapsen toteuttaa omia oivalluksiaan, joiden kautta lapsi saa eväitä kehityksensä tueksi yhtälailla kuin valmiiksi suunnitellusta askartelusta. Lisäksi lapset ideoivat itse tekemästään materiaalista yhteistä leikkiä, joka edesauttoi mielikuvituksen sekä leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä.



Iltapäivä sujui kuin siivillä tässä askartelupuuhassa. Keittiön pöytä ja sen alunen olivat kyllä sen näköisetkin, että kovasti oli jotakin puuhasteltu... :) Lapset innostuivat myös leikkimään ja  "soittelemaan"  uusilla "kännyköillään", josta hoitotäti saikin idean pelata itselleen aikaa keittiön siivoamista varten. 

Toinen hoitajista keräsi vielä lapset piiriin leikkimään ohjattua leikkiä, jossa vuorotellen soitettiin paperisilla leikkikännyköillä leikisti hätäkeskukseen, jossa ensin vastasi hoitotäti ja sitten tokaluokkalainen heittäytyi siihen rooliin antaumuksella. Leikkipuhelut harjaannuttivat lapsia myös keskustelun vastavuoroisuuteen, jolloin toinen osapuoli kysyy ja toinen kuuntelee ja vastaa esitettyyn kysymykseen.

Hätänumeroon soittamista olisikin hyvä lasten kanssa ajoittain harjoitella niin hoidossa kuin kotona, jotta tarpeen vaatiessa se onnistuisi. Lapselle on hyvä opettaa puhelimen käyttöä ja miten toimitaan hätänumeroon soitettaessa. Myös oman nimen ja oman kotiosoitteen opetteleminen on hyvä harjoitella. Tosi hienosti lapset tänään osasivatkin, vaikka soittamista harjoiteltiinkin hyvin leikinomaisesti ja hassutellenkin, sillä hätänumeroon soittamisen harjoittelusta ei tule tehdä liian vakavaa ja pelottavaa.

Eräs noista leikin "hätäpuheluista" meni jotakuinkin näin:
- Hätäkeskus, kuka soittaa?
- Kalle 5v. (nimi muutettu)
- Mikä on hätänä?
- Vessa vuotaa.
- Vuotaako pahasti?
- Tosi pahasti, vaahtoakin tulee.
- Olisikohan parempi soittaa putkimiehelle?
- Ei, kun talokin palaa.
- Selvä on, lähetän paloauton. Pian tulee apua.

"LAISKIAISPULLIA"

Maanantaina 11.2. 
aamu alkoi pullantuoksuisesti. 

Huomista laskiaistiistaita varten leivottiin jo tänään pikkupullia, jotka huomenissa sitten täytetään hillolla ja kermavaahdolla perinteiseen tapaan.

Aamu on aina hiukan kiirusta, etenkin kun toinen työparista tulee iltavuoroonsa töihin vasta puoli kymmenen maissa, joten olin tutulta kondiittorilta varmistanut tiedon, että pullataikinan voi tehdä jo illalla yöksi jääkaappiin kohoamaan, jossa viileän ansiosta hiivan toiminta hidastuu. Taikina tulee ottaa huoneen lämpöön noin tuntia ennen leivontaa.

Teimme tällä kertaa yhden ison munattoman taikinan, sillä ryhmässämme on kaksi lasta, jotka ovat olleet kananmunalle allergisia. Nykyään lapset voivat syödä kananmunaa ruuassa, mutta mahdollisesti raa'an kananmunan aiheuttamien allergiaoireiden välttämiseksi teimme varmuuden vuoksi munattoman pullataikinan.

Leipominen aloitettiin käsienpesulla, kun toinen hoitaja oli saapunut töihin. Leipominen on aina lapsista erittäin mieluisaa puuhaa, mutta näin suurella porukalla siitä ei kyllä ihan liian usein nautita. Muutaman kerran vuodessa kuitenkin.

  
Taikina tuntuu niin mukavalta sormien välissä.


Ja tottahan sitä täytyy vähän maistaakin.


Aikaansaadut "vehnäset" eivät kyllä ihan näyttäneet laskiaspullilta, joten ne nimettiin "laiskiaispulliksi", jotka maistuivat hurjan hyviltä välipalalla ruispuolukkapuuron lisänä.


Liikeni taikinaa kyllä sen verran, että tädit pyörittelivät virallisia laskiaispullia varten pellillisen pyöreitä pikkupullia.


Ja näin maukkailta ne näyttävät paistettuina odottaessaan huomista laskiaista ja makoisia täytteitä!


Pullat maistuivat maidon kanssa makoisilta laskiaisen välipalana kermavaahdolla ja mansikkahillolla täytettynä! Nam!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

ONNITTELUT VALMISTUNEELLE!


Työparistamme viimeiseksi opiskellut sai perhepäivähoitajan ammattitutkintonsa päätökseen joulun alla ja sen johdosta koko Pajupellon väki onnittelee vielä kerran lämpimästi ahkeraa uurastajaa!!

Nyt on molemmat Pajupellon hoitajat virallisesti "oikeita" perhepäivähoitajia ja molemmilla kyseisen tutkinnon todistus takataskussa.

Onnea myös muille samaan aikaan valmistuneille!

LUISEVIA LUURANKOJA


Perjantaina 8.2.2013 hätistettiin 
luurangot ulos kaapista...! 

Tämä askartelu ei ollut kyllä millään lailla vallitsevaan teemaan sopiva, mutta tärkeintä siinä oli lapsilähtöisyys ja mieluinen sekä kiinnostava lopputulos, joka kannusti ja motivoi harjoittelemaan haastavaa saksilla leikkaamista. 

Saksilla leikkaaminen on monelle haastavaa ja sen harjoitteleminen on lapselle tärkeä kehitystehtävä. Saksilla leikkaaminen harjaannuttaa mm. silmän ja käden koordinaatiota, hahmotuskykyä sekä hienomotoriikkaa. Saksien tulee olla lapselle sopivat ja helppokäyttöiset. On saatavilla myös mainioita ensisaksia, joita pienten lasten on helppo käyttää ja, jotka jousimekanisminsa ansioista palaavat itse alkuasentoon. Vasenkätisille lapsille täytyy olla saatavilla vasemman käden saksia, jotta leikkaaminen olisi mielekästä.

Lapselle, jolle leikkaaminen on vaikeaa, on motivointi ja kannustaminen todella tärkeää, jotta hankalasta saksien käytöstä ei aiheudu liikaa ikäviä kokemuksia, jotka voivat lannistaa uudelleen yrittämisen innon. Lasta voi motivoida harjoittelemaan leikkaamista mainiosti juuri tällaisella mieleisellä askartelulla. On myös tärkeää huomioida tehtävän haastavuus. Lapselle ei saa asettaa liian korkeaa vaatimustasoa, muuten innostus leikkaamiseen lopahtaa ennen kuin on alkanutkaan.

Tämän askartelun idea lähti siitä, kun tokaluokkalainen oli tutustunut koulussa ihmisen anatomian alkeisiin ja esitteli pienemmille koulussa askartelemaansa luurankoa, jota ryhmän pojat ihastelivat silmät pyöreinä. 

Eräs olisi jopa halunnut tuon koululaisen luurangon itselleen omaksi, joten siinäpä sitten laitettiin kopiokone laulamaan, jotta jokaiselle halukkaalle saatiin ihan oma luuranko. Alkuperäinen luuranko jouduttiin katkaisemaan varovasti kahtia, jotta se saatiin mahtumaan kahdelle A4-kokoiselle kopiopaperille.


Luurangon leikkaaminen oli tarkkaa ja haastavaa työtä. Poikia innosti askartelun lopputulos niin paljon enemmän verrattuna esimerkiksi sydämien leikkaamiseen vaaleanpunaisia ystävänpäiväkortteja varten, että leikkaamisen loppuun viemisessä, keskittymisessä eikä jaksamisessa ollut kellään sen suurempia ongelmia, vaikka luurangon muoto olikin vaikeahko leikata!


Krouvimpikin leikkaaja sai luurankonsa leikattua alta aikayksikön tädin hiukan avustaessa ja ohjaillessa paperia. Hoitotädillä oli kiirus saada sormensa pois lopputuloksesta innostuneen leikkaajan saksien tieltä! Muilla kun oli jo leikit käynnissä valmiiden luurankojensa kanssa.


Kahdesta osasta leikatut luurangot nidottiin yhteen nitojalla. Tytöt jopa värittivät omiaan liiduilla.  Asiasta kiinnostuneiden kanssa tunnusteltiin myös omaa kehoa. Etsittiin missä mahtavat olla paperisessa luurangossa näkyvät luut omassa kehossa ja mietittiin, minkä takia mitkäkin luut ovat olemassa. Suurin yllätys oli se tieto, että hampaatkin ovat luuta!

Luurangot olivat niin mieleisiä, että niillä leikittiinkin kovasti ennen iltapäivän ulkoilua ja niitä esiteltiin innokkaasti vanhemmille! 

Tässäpä oiva vinkki ensi syksyn Halloweenin askarteluja ja koristeluja varten...

KORTTI YSTÄVÄLLE


"NALLE KARVATASSU, ILOINEN JA HASSU
LÖYSI PIENEN SYDÄMEN PUNAISEN JA LÄMPÖISEN.
LUOKSE HYVÄN YSTÄVÄN SYDÄMEN MÄ LÄHETÄN."

Ystävänpäivän alla askartelimme kaikki yhdessä hempeitä ystävänpäiväkortteja. Kahdeksan lapsen ryhmässä suuri ikähaitari asettaa omat haasteensa askarteluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Jokaiselle pyrimme tarjoamaan oman tasoistaan haastetta ja ryhmämme askarteluissa on tärkeää, että niissä näkyy lapsen oma kädenjälki.

Näin tässä askartelussa eriytimme ryhmän eri-ikäisiä ja -tasoisia:


Isommat leikkasivat nallensa ja sydämensä itse sekä liimasivat ne vaaleanpunaiseen taitettuun kartonkikorttiin. He myös koristelivat korttinsa mieleisekseen rypistämällä pinkistä kreppipaperista koristeita tai piirtämällä tusseilla tai liiduilla.


Pienempien urakkaa helpotettiin niin, että korttiin oli nalle piirretty jo valmiiksi tussilla. Heitä autettiin tarvittaessa myös kreppipaperin repimisessä ja rypistelyssä, jotka he itse liimasivat korttiinsa miten halusivat. Sydämen he leikkasivat ja liimasivat korttiin itse haluamaansa kohtaan.


Ryhmän pienimmäiselle oli korttipohjaan valmiiksi piirretty nalle ja punaiset sydämet, joita neiti sai itse värittää ja koristella liiduilla. Valmiiksi rypisteltyjä kreppipaperipalloja neiti liimaili korttiinsa erittäin antaumuksella.


Isommat tehtailivat kortteja vielä pienten nukkuessa päiväunia. Näihin kortteihin käytettiin yltäkylläisesti sydämiä ja kreppipaperikoristeita.

lauantai 9. helmikuuta 2013

MUISTI PÄTKII...

Unohdin tammikuun kierrätys-teeman yhteydessä mainita työparini mainiosta ideasta käyttää kierrätysmateriaalia kaikkille tutun muistipelin tekemiseen. 

Muistipelihän on varsin oivallinen muistia, hahmotusta sekä silmän ja käden koordinaatiota kehittävä peli, jonka yksinkertaisen jujun ymmärtävät nopeasti pienetkin. Lisäksi muistipelin avulla harjaannutaan vertailemaan, ovatko kuvat samanlaiset vai erilaiset.

Olimme keränneet paljon piltti-purkkien tms. kansia askarteluun liima-alusiksi sekä myös rytmisoittimiksi. Kokeilkaapa naksuttaa kantta. Kannen napsutus kiehtoo ainakin meillä lapsia kovasti. Kannella aikuinen tai vuorollaan joku lapsista voi antaa rytmin ja toiset toistavat sen tai voitte kokeilla rytmittää kansien napsutuksella tuttuja lauluja.

No, siis asiaan eli kansipussista keräsimme talteen parillisen määrän samanlaisia kansia. Työparini liimasi niihin hankkimansa eläintarrat, kaikkia kaksin kappalein. Ja yksinkertainen, kestävä ja ennenkaikkea edullinen peli kierrätyshenkeen oli valmis pelattavaksi. Ja kyllä sillä on sitten pelattukin!


perjantai 8. helmikuuta 2013

LISÄÄ LUMIUKKOJA...

"LUMIUKOT, LUMIUKOT KETJUSSA KULKEE.
NYSÄPIIPUN, NYSÄPIIPUN SUUHUNSA SULKEE.
HANGELLA HEITTELEVÄT KUPPERISKEIKKAA,
OLALLE HE TAPUTTAVAT YSTÄVÄÄ JA VEIKKAA. "


Talviseen teemaan liittyen myös askartelimme tietenkin siis lumiukkoja. Askartelun jujuna ovat pienet jukurttipullot. Ne päällystimme täytevanulla, joka on tavallista pumpulia ilmavampaa ja kuohkeampaa ja siksi mielestämme sopi paremmin tähän askarteluun. 

Pääksi hankimme Chenille-palloja. Vinkkinä kannattaa vertailla ko. pallojen hintoja, sillä eri liikeiden vastaavilla on valtavia hintaeroja. Silmät ja napit on saatu aikaan rei'ittämällä mustaa askartelupaperia rei'ittimellä. 

Askarteluvinkki löytyi perhepäivähoitajien käsikirjasta nimeltä "Hyvässä hoidossa",joka on kattava ideapankki toiminnan ideoimiseen perhepäivähoidossa ja jota voi tilata mm. netistä osoitteesta www.booky.fi. Katso myös tämän lumiukon tarkemmat askarteluohjeet sivulta "askarteluvinkit".

"LUMIUKKO, LUMIUKKO PYÖREÄ KUIN PULLA.
HAUSKA ON SUN KERALLASI LEIKKIMÄÄN TULLA.
NENÄNÄ ON PORKKANA JA NAPPINA ON HIILI,
KETTERÄ ON PYÖRIMÄÄN KUIN AUTOMOBIILI."

LUMIUKKO, LUMIUKKO PYÖREÄ KUIN PULLA

"LUMIUKKO SUOJASÄÄLLÄ PIHAMAALLE TULI.
PAKKASKAUDEN REHVASTELI,LÄMPIMÄLLÄ SULI."

Kuunvaihteessa saapunut suojasää toi Pajupellon pihalle ukon jos toisenkin. Kyllä suojakeliä ja nuoskalunta oli jo odotettukin koko armas talvi pakkasten vaan paukkuessa! Kuvasin tässä iltapäivän sinisessä hämyssä erään alkukuun suojaisen aamupäivän aikaansaannoksia:

Hoitotäti pakersi pienten kanssa ison ukon...


Isot tekivät yhteistuumin pienen ukon...
 

Ja eräät kertoivat tehneensä "robotin"!


Ja kerrankin sattui "paparazzi" olemaan kamera kädessä juuri oikeaan aikaan ja sain ikuistettua tämän sydäntä lämmittävän hetken, kun 3-vuotias halasi hymyilevää lumiukkoa ja huokaisi: 
"Mä rakastan sua, Lumiukko!" :)

TALVISTA PUUHAA PAJUPELLOSSA

Talvella saattaa pakkanen paukkua ja luntakin tuiskuttaa, mutta lapset sen kun viihtyvät ulkona! Talvi on siitä mahtavaa aikaa, että vähillä ja yksinkertaisilla välineillä voi keksiä lumessa niin paljon mielekästä ja kiinnostavaa puuhaa, johon ottaa usein sovussa osaa isompi porukka, jopa ne ainaiset riitapukaritkin!


Talven leikeissä ei juurikaan tarvita muita leikkivälineitä kuin kuvassa näkyvät pulkka, lapio ja liukuri sekä tarvitaan tietenkin isoiksi kasoiksi kolatut lumipenkat,joissa lasketaan liukurimäkeä ja joihin kaivetaan avaria kuoppia milloin mitäkin tarkoitusta varten. Umpihankeen tehdään käytäviä ja rakennetaan salaisia linnoja ja labyrintteja... 

HUOMIO! TURVALLISUUSSYISTÄ EMME KOSKAAN ANNA LASTEN KAIVAA LUMEEN PITKIÄ LÄPIMENEVIÄ TUNNELEITA JA SYVIÄ ONKALOITA ROMAHDUSVAARAN VUOKSI!!! Ajoittain uutisoidaan surullisia muistutuksia tästä vaaratekijästä.

Mutta mikä kaikkein parasta, leikit kinoksissa jatkuvat päivästä toiseen hiukan ehkä muuntuen leikkijöistä riippuen eli lapsen kehitykselle tärkeän pitkäkestoisen leikin mahdollisuudet ovat näissä leikeissä erittäin hyvät ja mielikuvitus saa tilaa ja mahdollisuusen laukata vapaasti lumenvalkoisessa ympäristössä.


Ryhmämme lapset ovat innokkaita hiihtäjiä. Isommat suihkivat viereiselle naapurin pellolle ajetulla n. parin sadan metrin mittaisella ladulla kuin "Juha Mieto" konsanaan. 


Pulkalla keksitään monenlaista leikkiä ja puuhaa, joskin mäenlaskuun on liukuri turvallisempi vaihtoehto, sillä pulkkaa tarvitsee osata ohjata kunnolla, jotta sillä laskeminen olisi turvallista.


Liukuri ja mäenlasku ovat ehdottomasti mieleisimmät puuhastelut talvisella pihamaalla tämän 3-vuotiaan "vauhti-veikon" mielestä.


Pojat testaavat "sähläri-sählyn" peluuta lumihangessa...


 Hoitotäti saa usein toimia myös vetojuhtana...


Miten niin lumityöt eivät ole naisten hommaa?! Meidän ryhmän pienimmälle neidille ei mikään ole mahdotonta, kun on vaan oikean kokoiset välineet!


Tamppasimme myös takapihan vielä koskemattomaan hankeen porukalla kuvassa näkyvän "pitsaringin". 

Kuulin nimittäin eräältä kollegalta meille tutusta leikistä "Susi ja jänikset" hieman nykyaikaisemman version. Eli mekin kokeilimme vaihteeksi lumeen tampatussa sektoriringissä "pitsahippaa", jossa yksi leikkijöistä on hippa, joka ottaa muita kiinni polkuja eli pitsan "sliceja" pitkin juosten. Hippa vaihtuu kun joku saadaan kiinni.

Tästä "pitsahipasta" poiketen perinteistä "Susi ja jänikset"- leikkiä varten lumeen tampataan "reikäleipä"-kuvio eli kuuden sektorin sijaan vain neljä ja keskelle suden pesä. Susi vie kiinni saamansa jänikset pesäänsä ja kun kaikki on saatu kiinni, vaihdetaan sutta.