perjantai 11. toukokuuta 2012

TIIMIN YHTEINEN METSÄRETKI

Lähdimme 11.5.2012 tiimin kanssa läheiseen metsään tutkimaan kevään merkkejä, joita löytyikin runsaasti. Hoitajat olivat omissa ryhmissään etukäteen tutkineet Luontoliiton kevätseurantamateriaalia, joten kevään merkit olivatkin jo lapsilla hyvin hallinnassa. 

Tässä muutamia otoksia retken annista:

Puut olivat jo hiirenkorvalla, kiitos pari päivää vallinneen sateisen, mutta lämpimän säätilan. Metsässä vallitsi ihana, raikas hento viherrys.














Vuolaasti virtaavan puron rannalla kuunneltiin pitkä tovi puron solinaa ja lintujen viserrystä.















Tutkittiin muurahaiskekoa, jossa jo vilisi vielä hiukan kohmeisia kekomuurahaisia.











Löydettiin kasa pyöreitä papanoita ja mietittiin millainen eläin on ne voinut käydä sinne kakkimassa.










Sinivuokot kukkivat jo runsain määrin.












Vaikka koimmekin taas yhdessä hienoja luontoelämyksiä, niin kuitenkin aina se retken kohokohta on evästauko. Lasten kääriessä leipiään esiin kelmuista ja eväsrasioista muistutin lapsia viime syksyn retkillä opituista jokamiehen oikeuksista ja retkeilijöiden velvollisuudesta kerätä roskat pois eli viemme pois kaiken sen, mitä tuommekin. Hetken päästä yksi oman ryhmän pojista totesi mietteliäänä eväsleipää mutustellessaan, että "Metsää ei saa roskata, muuten luonto tuhlaantuu."! Tähän oivalliseen muistutukseen on hyvä lopettaa tällä erää! Hyvin on oppi mennyt perille! :)

PÄIVÄHOIDON PIHASEIKKAILU

9.5.2012 Tiimimme toteutti valtakunnallisen Nuoren Suomen ja päivähoidon yhteisen pihaseikkailun edellisvuosien tapaan yhdellä alueen leikkikentistä. Nuoren Suomen ideana on liikuttaa päiväkoti- ja perhepäivähoidon lapsia perheineen samana iltana ympäri Suomen 26.4. Tuolloin leikkikenttä, jolla tiimillämme on ollut tapana järjestää ko. tapahtuma, oli vielä aivan lumen vallassa, joten päätimme siirtää pihaseikkailua pari viikkoa. Sää olikin nyt keskiviikkona 9.5. keväisen kaunis, joskin aika tuulinen. Perheitä oli lähtenyt runsaasti liikkumaan yhdessä tiimimme kanssa.

Tapanamme on, että tiiminvetäjä toivottaa aluksi perheet tervetulleeksi ja ohjeistaa tapahtuman kulun ja alkuleikin, joka on yleensä ollut tiimimme perinteinen alkuverryttely: pumppulaulu. Tänä vuonna leikimme aluksi vaihteeksi "Salama-autohippaa", joka löytyi Nuoren Suomen materiaalipaketista. Samaisesta materiaalipaketista kullekin vuodelle jokainen hoitajista valitsee pihaseikkailuun mieleisensä liikuntapisteen, jonka ohjeistajana kukin toimii perheiden kiertäessä pisteeltä pisteelle. Tänä vuonna pisteitä olivat "Rekkaralli", "Vanteenpyöritys", "Mörköpallo", "Sateenkaari", "Viivahyppely" ja "Liikennekaupunki" sekä "Mikä eläin olet?". Voit käydä osoitteessa www.nuorisuomi.fi katsomassa, mitä kaikkea kivaa nuo tehtäväpisteet sisälsivät sekä hakemassa uusia ideoita oman ryhmän liikuttamiseen. Tapahtuma päätetään yhteiseen loppuleikkiin ja sen päälle kahvitellaan. Tarjoamme vuosittain kahvin kanssa pullaa tms.leivonnaista sekä lapsille myös keksejä ja mehua.

Pihaseikkailu on toiminut vuosittain tiimimme yhteisenä kevättapahtumana ja varsinaisia kevätjuhlia jokainen hoitaja viettää tavallaan oman ryhmänsä lasten ja perheiden kesken omassa hoitopaikassa. Pienellä vaivalla saadaan silti aikaan mukava tapahtuma, joka vahvistaa yhteishenkeä ja tutustuttaa alueen hoitajia ja perheitä toisiinsa. Tärkeää on rento ilmapiiri ja yhdessä liikkumisen hauskuus! 

Kiitos kaikille innokkaille osallistujille ja tiimimme jäsenille taas yhden onnistuneen pihaseikkailun järjestämisestä!

NUKKETEATTERI: Kolme pukkia

Esitimme 17.4.2012 ryhmässä nukketeatterina tarinan kolmesta pukista, jotka pyrkivät sillan yli joen toiselle puolelle syömään makoisaa ruohoa.

Ainoa mutta pukkien suunnitelmassa on sillan alla asusteleva karmaiseva peikko, joka halajaisi pukeista maittavaa ateriaa itselleen!

Pukit keksivät keinon päästä sillan toiselle puolelle. Ensin siltaa lähtee ylittämään pienin kili-pukki. Sillalle päästyään peikko ärähtääkin, kuten odottaa saattoi ja murisee: " KUKA SIELLÄ KIPITTÄÄ SILLALLANI!?!?" "Minä vain, vastaa pikku pukki arasti. Peikko jatkaa karjumistaan: "NO, SITTEN MINÄ TULEN JA SYÖN SINUT AAMIAISEKSI!". Pikku pukki hädissään vastustelee: "Älä minua syö, ei minussa ole syötävää paljonkaan. Odotahan vain, kohta tulee minua isompi pukki. Hänestä saat paremman aterian lounaaksi. Päästä minut sillan yli." Peikko miettii, että pukin sanoissa on itua. Isompaa pukkia kannattaa odottaa, ahne kun on. Ja niin peikko päästää pikku pukin yli.

Kohta keskikokoinen pukki kopisteleekin sillalle. Ja taas peikko ärjyy: "KUKA SIELLÄ KOPISTELEE SILLALLANI?!". Ja samantapainen keskustelu käydään peikon ja keskimmäisenkin pukin välillä. Ja lopulta peikko päästää ahneuksissaan keskimmäisenkin pukin sillan yli ja jää odottamaan suurta ja lihaisaa pukkia, josta saisi kunnon päivällisen.

Viimein isoin pukki kopistelee sillalle niin, että sen sorkat saavat sillan jytisemään perustuksillaan. Ja taas peikko ärisee ja murisee. Mutta iso pukkipa ei pelkääkään peikkoa, vaan peikon uhatessa tulla sillalle syömään pukin suihinsa,se vastaakin: "Hui hai, en minä sinua pelkää! Tulepas vain kokeilemaan!" 

Ja niin hirmuinen peikko hyppää sillalle, jolla iso pukki odottaa suuret sarvet tanassa. Iso pukki pukkaisee peikkoa vahvoilla sarvillaan niin, että peikko lentää suuressa kaaressa jokeen eikä sitä sen koommin niillä main nähty. Pukit saivat vastedes liikkua sillalla aivan rauhassa ja käydä joen toisella rannalla syömässä makoisaa ruohoa mielin määrin.

Nukketeatteria odotettiin niin innolla, että yritettiin jopa tirkistellä avaimenreiästä mahtaisiko etukäteen nähdä jotain suljetun oven takana odottavasta näyttämöstä... Kotosalla oli kovasti päivitelty myös peikon komeaa ilmalentoa. 

Pukit maalasin vesiväreillä kartongille ja kiinnitin grillivarrastikut liikuttamista varten. Peikko-marionetin olen tehnyt opiskeluaikoinani tarinaan päivänsäde ja menninkäinen,jota nyt hyödynnettiin tähän esitykseen. Näyttämö ja lavasteet koottiin lasten pikkupöydän päälle kivistä, kankaista ja puupalikoista nikkaroidusta sillasta. Vaivannäkö sai palkkansa lasten innostuneesta vastaanotosta ja haltioituneista ilmeistä esityksen aikana!