NUKKETEATTERI: Kolme pukkia

Esitimme 17.4.2012 ryhmässä nukketeatterina tarinan kolmesta pukista, jotka pyrkivät sillan yli joen toiselle puolelle syömään makoisaa ruohoa.

Ainoa mutta pukkien suunnitelmassa on sillan alla asusteleva karmaiseva peikko, joka halajaisi pukeista maittavaa ateriaa itselleen!

Pukit keksivät keinon päästä sillan toiselle puolelle. Ensin siltaa lähtee ylittämään pienin kili-pukki. Sillalle päästyään peikko ärähtääkin, kuten odottaa saattoi ja murisee: " KUKA SIELLÄ KIPITTÄÄ SILLALLANI!?!?" "Minä vain, vastaa pikku pukki arasti. Peikko jatkaa karjumistaan: "NO, SITTEN MINÄ TULEN JA SYÖN SINUT AAMIAISEKSI!". Pikku pukki hädissään vastustelee: "Älä minua syö, ei minussa ole syötävää paljonkaan. Odotahan vain, kohta tulee minua isompi pukki. Hänestä saat paremman aterian lounaaksi. Päästä minut sillan yli." Peikko miettii, että pukin sanoissa on itua. Isompaa pukkia kannattaa odottaa, ahne kun on. Ja niin peikko päästää pikku pukin yli.

Kohta keskikokoinen pukki kopisteleekin sillalle. Ja taas peikko ärjyy: "KUKA SIELLÄ KOPISTELEE SILLALLANI?!". Ja samantapainen keskustelu käydään peikon ja keskimmäisenkin pukin välillä. Ja lopulta peikko päästää ahneuksissaan keskimmäisenkin pukin sillan yli ja jää odottamaan suurta ja lihaisaa pukkia, josta saisi kunnon päivällisen.

Viimein isoin pukki kopistelee sillalle niin, että sen sorkat saavat sillan jytisemään perustuksillaan. Ja taas peikko ärisee ja murisee. Mutta iso pukkipa ei pelkääkään peikkoa, vaan peikon uhatessa tulla sillalle syömään pukin suihinsa,se vastaakin: "Hui hai, en minä sinua pelkää! Tulepas vain kokeilemaan!" 

Ja niin hirmuinen peikko hyppää sillalle, jolla iso pukki odottaa suuret sarvet tanassa. Iso pukki pukkaisee peikkoa vahvoilla sarvillaan niin, että peikko lentää suuressa kaaressa jokeen eikä sitä sen koommin niillä main nähty. Pukit saivat vastedes liikkua sillalla aivan rauhassa ja käydä joen toisella rannalla syömässä makoisaa ruohoa mielin määrin.

Nukketeatteria odotettiin niin innolla, että yritettiin jopa tirkistellä avaimenreiästä mahtaisiko etukäteen nähdä jotain suljetun oven takana odottavasta näyttämöstä... Kotosalla oli kovasti päivitelty myös peikon komeaa ilmalentoa. 

Pukit maalasin vesiväreillä kartongille ja kiinnitin grillivarrastikut liikuttamista varten. Peikko-marionetin olen tehnyt opiskeluaikoinani tarinaan päivänsäde ja menninkäinen,jota nyt hyödynnettiin tähän esitykseen. Näyttämö ja lavasteet koottiin lasten pikkupöydän päälle kivistä, kankaista ja puupalikoista nikkaroidusta sillasta. Vaivannäkö sai palkkansa lasten innostuneesta vastaanotosta ja haltioituneista ilmeistä esityksen aikana!