SATUKIRJASUOSITUKSIA

LASTENKIRJALLISUUTTA, JOTA LUEMME RYHMÄSSÄ JA HALUAMME SUOSITELLA LUETTAVAKSI:


PAJUNKISSA
Suosittelemme nostalgista Tammen kultaiset kirjat-sarjaan kuuluvaa satukirjaa "Pajunkissa". Muistan tämän kirjan omasta lapsuudestani. Lapsena lukemani kirja oli alunperin peräisin jo äitini lapsuudesta.

Kirja kertoo pienestä harmaasta kissasta nimeltään Pajunkissa, joka lähtee etsimään "niitä, jotka ovat yhtä harmaita ja pehmoisia kuin hän itse". Tällä retkellään Pajunkissa tapaa monia lapsille tuttuja eläimiä, kuten koppakuoriaisen, sammakon, hiiren, perhosen, lintuja, mehiläisen, oravan ja jopa ravun, löytääkseen etsimänsä sieltä, mistä seikkailunsa aloittikin.

Satu sopii hyvin kevääseen, jolloin pajunkissoja näkyy pajukoissa. Pajunkissat kiehtovat lapsia pehmeydellään. Kirjaa lukiessa samalla tutustutaan vuodenkiertoon ja erilaisiin lähiympäristön eläimiin. 

Kriittinen 2-5-vuotiaista koostuva tuomaristomme antoi satukirjalle kuusi hymynaamaa (max 6) eli sadusta pidettiin kovasti. 


KURNUTTAJAT
-Tarina sammakoiden kasvattamisesta

kirjoittanut: Vivian French
kuvittanut: Alison Bartlett
Lasten parhaat kirjat

Huhtikuun eläinteemaa aloiteltiin tutustumalla sammakoihin. Ennen sammakko-askartelua luimme aamupiirillä tätä värikästä kuvakirjaa, joka havainnollistaa yksityiskohtaisesti kuinka sammakonkudusta eri vaiheiden kautta tulee sammakko.

Kirjassa pieni tyttö hakee äitinsä kanssa lammesta kutua sisälle akvaarioon ja seuraa, kuinka hyytelöisistä munista kehittyy nuijapäitä sekä minkälaisten vaiheiden kautta nuijapäistä kehittyy sammakoita. Ote kirjasta: "Täytä tyhjä akvaario lampivedellä, lisää vähän vesiheinää, kauho sekaan sammakonkutua... ja voit seurata sammakoiden kasvua suuremmiksi ja suuremmiksi ja SUUREMMIKSI.".

Suomessa ei kuitenkaan suositella otettavaksi sammakonkutua sisälle akvaarioon eikä varsinkaan luonnontilassa olevasta lammesta. Jos otat sammakonkutua puutarhalammesta, ota vain vähän. Palauta sammakot aina siihen lampeen, mistä ne ovat kotoisin. 

Keväällä sammakot kurnuttavat öisin ja kutsuvat toisiaan parittelemaan. Tämän jälkeen kutua ilmestyy ojiin ja lampareisiin auringon alkaessa lämmittää lämpimämmin. Läheisissä ojissa on helppo seurata sammakonkudun kehittymistä nuijapäiksi. Ryhmässä odotellaan lumien sulamista ja seurataan ojia, josko pian ilmestyisi kutua...



KULTA PIENI


Äitenpäivän alla sopii luettavaksi kansainvälisen taiteilijan Debi Gliorin ihanasti kuvitettu ja hellyttävä kuvakirja nimeltään "Kulta pieni", joka on pieni suuri tarina kaiken voittavasta äidinrakkaudesta - miksei isänkin. Ja siitä kuinka vanhemmat rakastavat lapsiaan juuri sellaisina kuin he ovat.

Tarina sopii hyvin tulevaan äitienpäivään ja on paikallaan aina silloin tällöin muistuttamassa, että kiukutti lasta sitten kuinka paljon tahansa ja kaikki on mullin mallin ja huonosti, mutta niin kuin tähdet taivaalla loistavat eivätkä kuole, ei kuole rakkauskaan, vaikka ei aina oltaisikaan ihan lähekkäin. 

Omista lastenrunoistaan paljon kiitosta saanut Ilpo Tiihonen on riimitellyt tarinan suomeksi mieleenpainuvasti.Tätä tarinaa ei yksikään äiti lue lapsilleen silmien kostumatta ja äänen värisemättä, niin koskettava ja kaunis tarina se on!

Ote kirjasta:
Pieni mökötti ja synkisteli. Hän löi ja lätki, mäiski ja mätki, läimi, läiski, pieksi ja pätki. 
Hyrskyn myrskyn, mullin mallin, sikin sokin, tillin tallin!
"Kulta pieni", sanoi Suuri. "Mistä moinen kiukkukuuri?"
"No, kun minä olen möhnää", sanoi Pieni.
"Möhnää ja pöhnää ja myrkkysientä, eikä kukaan rakasta Pientä." 
"Kulta pieni", sanoi Suuri. "Aina päästä häntään asti rakastan sua valtavasti."



YSTÄVYYS ON SUURI ONNI


Toukokuun lopulla ryhmässämme perhepäivähoitajan ammattitutkintoon kuuluvaa näyttöään antava opiskelija valitsi lapsille luettavaksi lämminhenkisiä tarinoita Jalmari Karhusta ja Veera Valkotassusta - maailman parhaista ystävyksistä.

Veera ja Jalmari asuvat metsässä, jossa todella tarvitaan ystävää. Mutta mitä ystävyys oikein on ja mitä kaikkea siihen kuuluu? Sitä kettuneiti ja karhuherra mietiskelevät kesällä, syksyllä ja talvella kirjan kolmessa sydäntälämmittävässä tarinassa.

Värikkäästi kuvitetuissa tarinoissa ystävykset oppivat ystävyydestä monta asiaa: ystävyys on auttamista, yhteistyötä, anteeksi antamista ja jakamista sekä toisen huomioon ottamista, mutta myös eroamista, ikävöimistä ja iloista jälleen näkemistä eli kaikkea sitä mitä perhepäiväkodissa hoitokavereiden kanssa päivittäin yhdessä koetaan ja harjoitellaan. Ystävien kesken todetaan, kuinka suuri onni ystävyys onkaan!

Sally Grindley on kirjoittanut alunperin omina kirjoinaan aiemmin ilmestyneet tarinat Ollaan ystäviä (1998) ja Kaipaan sinua, ystäväni (1999) sekä Anna anteeksi, ystäväni (2001), jotka Viia Järvinen on suomentanut. Kirjan on runsaasti ja värikkäästi kuvittanut Penny Dann. (WSOY)


JUSSIN PAPERIVENE

Heinäkuussa luettiin värikästä yltäkylläisin, syvin värein kuvitettua kirjaa pupusta nimeltään Jussi, joka on mielestään aika hyvä taittelemaan paperiveneitä.

Kirjassa Jussi lähtee puistoon kokeilemaan, kuinka juuri taiteltu paperivene kelluu suihkulähteen vesialtaassa. Kirja kertoo, kuinka veneelle käykin sitten hullusti ja yrityksistään huolimatta Jussi ei saa puistonvartijalta apua.

Kirjan opetus on, että kärsivällisyys palkitaan ja lopulta surullisena veneensä kohtalosta Jussi kokeekin iloisen yllätyksen: Koska kaikkien mutkien jälkeen Jussi on malttanut odottaa kärsivällisesti, puistonvartija antaa Jussille oman, ihan oikean laivansa!

Lopulta kaikki päättyy siis hyvin ja Jussi puistonvartijan kanssa yhdessä taittelee kokonaisen laivaston paperiveneitä suihkulähteeseen purjehtimaan muidenkin lasten iloksi!

Kaikista kivoin kirjan yllätyksistä oli, että kirjan lopusta löytyi paperiveneen taitteluohjeet! Ja pakkohan niitä oli sitten kokeilla tehdä itsekin ja pitihän niitä sitten kokeilla ihan oikeasti vedessäkin. Veneille tosin lopulta kävi yhtä huonosti, kuin Jussin paperiveneelle...

Ei kommentteja: