PÄIVÄUNILLA

"Peiton alle, sanoi Torkku-Kalle.

Odota vähän, sanoi Virkku tähän.

Syödään ensin, sanoi nälkäinen Asta,

Sitten nukutaan vasta."

Tämä loru on peräisin omasta lapsuudesta tutusta lorukirjasta nimeltä "Hanhiemon iloinen lipas". Minulle on tullut tavaksi omalla nukkarivuorollani kehottaa lapsia rauhoittumaan omalle patjalle tuolla lorun alkusäkeellä: "Peiton alle, sanoi Torkku-Kalle!". Jokaikisellä kerralla jouduin ottamaan nyt jo repaleisen Hanhiemon iloisen lippaani esiin ja tarkistamaan kuinka loru siitä jatkui. Lapsetkin ryhtyivät kevään kuluessa muistelemaan, miten loru jatkuu. Nyt kun olemme sen oppineet, siitä on tullut omalla vuorollani tärkeä lepohetkenaloitusrituaali!

Unikaveri on myös lapsille tärkeä ja sen lapset saavatkin päivittäin tuoda hoitoon muinakin päivinä kuin vain lelupäivänä. Unikaveri on monille tärkeä turvaesine ja lohdun antaja etenkin juuri nukahtamisen yhteydessä, mutta vaikka lapsi ei nukkuisikaan varsinaisia päiväunia on tuttu ja usein jo hyvin halittu unikaveri kainalossa mukavampi rauhoittua päivälevolle. 

Jos omaa unikaveria ei ole mukana, on lapsille myös tärkeä rituaali unikaverin valitseminen korista, jossa säilytämme unikavereiksi tarkoitettuja pehmoleluja. Ja sitä kaveria valitaankin sitten hyvin huolella ja hartaudella!! Useille on muodostuneet jo omat lempparikaverit kainaloon ja joskus joudumme oikein arpomaan vuoroja, jotta kaikki halukkaat vuorollaan saisivat tietyn unikaverin kainaloonsa.

Käymme myös vuorollaan peittelemässä jokaisen oman peiton alle ulkoilun aikana tuuletetussa nukkarissa. Usein luemme sadun tai kuuntelemme satu-CD:ltä tarinaa jokaisen rauhoittuessa lepäämään omalle paikalleen. Jokaisella on oman värinen tyynynsä ja erilailla kuvioitu Fleecepeitto. Isommat lepäävät isolla patjalla, pienille on varattu kaksi kokoon taitettavaa matkasänkyä ja kaikki siltä väliltä nukkuvat oman värisellään patjalla, jolloin oma paikka on helppo tunnistaa. 

Sadun jälkeen kuunnellaan rauhoittavaa unimusiikkia eli rauhallisia lauluja tai muuta musiikkia, esim. jouluna joululauluja hiljaisella volyymilla, jota kuunnellessa lasten on helpompi rauhoittua. Nukkua ei tarvitse, jos vanhempien kanssa niin sovitaan, mutta kaikilta edellytämme hetken rauhoittumista ja lepäämistä päivän touhujen keskellä. Kun olemme levänneet hiukan, isommat pääsevät leikkimään hiljaisia leikkejä. Usein heidän kanssaan pelaillaan pelejä, piirrellään tai askarrellaan keittiön pöydän ääressä, jolloin samalla me aikuiset hörppäämme iltapäiväkahvimme.

Jotta alle kouluikäinen lapsi jaksaisi päivän touhut ja energiaa riittäisi uuden oppimiseen ja iltaan asti jaksamiseen, on lepohetki mielestämme todella tärkeä osa lapsen arkipäivää. Hoitopäivinä arki on touhua täynnä, leikkikavereiden kanssa menoa riittää ja lisäksi aikataulutus on jokatapauksessa hiukan tiukempaa kuin kotona vapaapäivinä, vaikka kiireetöntä arkea pyrimmekin ylläpitämään. 

Vaikka lapsi ei kotosalla enää nukkuisikaan päiväunia, annamme lapsen nukkua ainakin hetken, jos lapsi nukahtaa rauhoittumisen aikana. Silloin lapsi mielestämme on selvästi väsynyt ja tarvitsee hetken lepoa ladatakseen akkujaan. Vuorollaan myös kierrämme silittelemässä sitä haluavia, jotta jokainen lapsi saisi myös yksilöllistä huomiota. Huomioimme myös senkin, että kaikki lapset eivät välitä silittämisestä ja rauhoittuvat mielellään omassa rauhassaan. 

Nukkarissa kuuluukin pian rauhallinen tuhina ja jokainen kömpii peittonsa alta omaan tahtiinsa tarpeeksi levättyään. Unisimpia herättelemme tarvittaessa, jotta iltapäivän touhut pääsevät käyntiin. Nukkari tuuletetaan, petivaatteet viikataan komeron hyllylle sekä patjat ja sängyt kerätään komeroon odottamaan seuraavan päivän lepäilijöitä.

Kauniita päiväunia tai kuten eräs ryhmämme pojista muistaa joka kerta toivottaa: Hyvää yötä!