maanantai 29. huhtikuuta 2013

AURINKO ARMAS KUIVAS SATEHEN...


Aurinko alkaa lämmittää jo mukavasti ja lumet sulivat yhden viikon aikana hurjaa vauhtia. Kevät tulee niin sanotusti kohisten!

Olemme harjoitelleet yhdessä tuttua lorua "Aurinko, aurinko lettuja paistaa" ja harjoitelleet siihen kuuluvaa leikkiä, jossa hyödynnetään myös tukiviittomia. 

Viittomat löysin Papunetistä, joka on puheen ja kielen kehityksen tukemiseen liittyvä internetsivusto sekä kuva- ja tietopankki.  Aivan hyvin voi myös itse keksiä loruun oman leikin visualisoimaan lorua, jolloin se jää helpommin lasten mieleen hyödynnettäessä useaa aistikanavaa yhtäaikaa.

Papunetin sivustolta voi myös helposti kuvahakutyökalun kautta etsiä muihinkin tuttuihin loruihin ja lauluihin sopivia viittomia hakusanan avulla (Lisätietoja osoitteesta www.papunet.net).


"Aurinko, aurinko lettuja paistaa.
Tekisi minun niitä mieleni maistaa.
Kiipeän puuhun, pistelen suuhun.
Loput voin heittää vaikka ukolle kuuhun.
Sitten käynkin nukkumaan
pieni masuni pullollaan."

PUPUASKARTELUJA

Tottahan myös askarreltiin pupuja!


Näitä pupuja teimme isompien kanssa pienten päiväunien aikaan. 

Tähän askarteluun tarvitaan
  • valkoista kartonkia
  • vessapaperirullan hylsy
  • vihreää maalia
  • askartelusilmät ja puolikas puuhelmi
  • musta tussi
  • liimaa
  • sakset
  1. Ensin leikataan vassapaperirullasta sopivan kokoinen n.5cm pätkä, joka maalataan vihreäksi ja maalin kuivuttua hapsutetaan saksilla "ruohotupsuksi".
  2. Valkoisesta kartongista leikataan pupu, jolle liimataan silmät ja kuono sekä piirretään viikset.
  3. Lopuksi pupu asetetaan ruohomättääseen istumaan ruohonkorsien lomaan.
 
Tällainen pupukoriste on valmiina.


Tässä 5-vuotiaan tytön tekemä pupukoriste.

Vietimme myös koko porukalla askarteluhetken ja teimme pehmeän pörröisiä talviasuisia pupuja.

Tähän askarteluun käytimme valkoista kartonkia ja valkoista täytevanua, joka on tavallista pumpulia ilmavampaa ja pehmeämpää. 

Liimasimme valmiita askartelusilmiä, mutta aivan hyvin silmät ja muut yksityiskohdat voi piirtääkin. 

Lapset lisäilivät pupuihinsa esimerkiksi viiksiä sekä varpaita ja kynsiä. Jotkut innostuivat liimaamaan pupuihinsa karvaa oikein kunnolla. Taisivat olla oikein "angorakaneja"...



torstai 25. huhtikuuta 2013

KIRJASTON KÄTKÖISTÄ PUPUSATUJA

Kirjaston hyllyltä löysin pääsiäisen puputeemamme satuhetkiin useita kuvakirjoja, joissa seikkailivat monenlaiset puput erilaisissa seikkailuissa. 

Satujen teemat koskettivat usein myös lasten arkipäivän tilanteita ja herättivät hyvää keskustelua mm. kiukuttelusta, kun harmittaa ja siitä millainen on kiva kaveri sekä miltä tuntuu, kun pelottaa olla yksin.

Kaapo Kanilla on paha mieli ja kaikki harmittaa. Kaveritkaan eivät ole kivoja ja on tyhmää leikkiä tyhmiä leikkejä. Pikku hiljaa Kaapoa kuitenkin alkaa harmittamaan sekin, että mikseivät kaverit enää halua leikkiä hänen kanssaan ja yksin oleminen alkaa tuntua vielä tyhmemmältä...
Kummallinen ja pelottava iso musta kani seuraa Pikku kania joka paikkaan. Mutta kuinka ollakaan tuosta hiljaisesta seuraajasta onkin apua, kun susi sattuu yllättämään Pikku kanin.
Pieni kani on arka, mutta tavattuaan suden, haluaisi olla yhtä voimakas ja itsevarma kuin susikin. Kani lähteekin varta vasten etsimään sutta ja suden löydettyään, pyytää sutta opettamaan muutamia salaisuuksiaan pikku kanille.  

Kirja kertoo hauskasti, ettei tarvitse olla jotain muuta, ollakseen tärkeä. Tärkeintä on olla oma itsensä.
Rikulla on paljon kavereita, mutta kaikki haluavat leikkiä erikseen: valkoiset puput omaa leikkiään, ruskeat omaansa, ja harmaat omaansa. Riku käy kokeilemassa jokaista leikkiä.

Rikun uusi kaveri opettaa Rikulle uuden leikin, mutta muut nauravatkin sille. Riku puolustaa uutta kaveriaan ja saa kuin saakin kaikki puput leikkimään sovussa keskenään yhdistämällä jokaisen mielileikkiä yhteen.

Kirja kertoo kiusaamisesta ja kiusatun puolustamisesta.

Pikku pupun isä on kadoksissa. Useat isot puput tarjoutuvat avuksi, mutta kukaan heistä ei ole yhtä iso, voimakas, karvainen tai pörröinen kuin pikku pupun oma isä. 
Kirja sopii valtavan hyvin isänpäivään, mutta tärkein sanoma on, että oma isä on lapselle aina se kaikista suurin sankari oli isä sitten oikeasti pitkä tai lyhyt, voimakas tai vähemmän voimakkaampi, karvainen tai vähemmän karvainen...



Tammen kultaisten kirjojen nostalginen kuvakirja kertoo tarinan, kuinka pupu etsii omaa kotia ja löytää sen kommelluksien kautta vihdoin kaninkolosta toisen pupun luota. 

Kirjan opetus on, että yksinäiselle ystävän tuki on tärkeää.

LAULUJA PUPUISTA


Yllä oleva kuva on kivasta lasten laululeikkikirjasta nimeltään "Ystäväni, tuttavani - laululeikkejä lapsille", josta saa lisätietoja osoitteesta www.lastenparhaatkirjat.fi. 

Kirja pohjautuu englantilaisen lastenpedagogi Barrie Waden learning power-menetelmään, jossa perinteisten loru- ja laululeikkien avulla korostetaan rytmin, riimien ja toiston merkitystä lapsen varhaisessa oppimisessa. Seuraavassa mainituista lauluista vain laulu "Pupuperhe" löytyy ko. kirjasta.

Pääsiäisen aikaan lauloimme siis paljon pupuihin liittyviä lauluja. Osin senkin takia, että emme keksineet juurikaan muita varsinaisesti pääsiäiseen liittyviä lauluja( Jos tiedätte sellaisia, niin olisi mahtavaa saada vinkkiä!). Pupulaulut sopivat toisaalta myös muutenkin hyvin kevääseen ja myöskin tämän toimintavuoden luontoteemaan.

PUPUPERHE

Tässä isä-pupu on, tässä äidin näät.
Tässä pikkupupujen kaikki näet päät.
Iloisina nyökkää ne toisilleen vaan,
korvansakin ristiin nämä puput saa!

Laulun kanssa leikittiin tuttua sormileikkiä sekä lapsista oli hirmuisen hauskaa laulaa toinen kerta möreällä isä-pupun äänellä, kolmas kerta kimeällä pikkupupun äänellä ja neljäs kerta vielä aivan hiljaa kuiskaten. Tämä harjoittaa hyvin keskittymään äänen käyttöön ja sen voimakkuuteen.

JÄNIKSELLÄ PITKÄT KORVAT
(Leikitään laulun sanojen mukaan)

Jäniksellä pitkät korvat, pitkät korvat, pitkät korvat.
Jäniksellä pitkät korvat, pitkät korvat on.

(Korvat ristiin, korvat suoraan, korvat lurpalleen.
 Korvat ristiin, korvat suoraan, korvat lurpalleen.)

Jäniksellä pitkät koivet, pitkät koivet, pitkät koivet.
Jäniksellä pitkät koivet, pitkät koivet on.

(Koivet ristiin, koivet suoraan, kohti pilviä.
 Koivet ristiin, koivet suoraan, kohti pilviä.)

Jäniksellä töpöhäntä, töpöhäntä, töpöhäntä.
Jäniksellä töpöhäntä, töpöhäntä on.

(Häntä ylös, häntä alas, häntä pörhölleen.
 Häntä ylös, häntä alas, häntä pörhölleen.)

Jänis loikki pellon poikki, pellon poikki, pellon poikki.
Jänis loikki pellon poikki, piiloon loikki, pois! 

KATSOS KUINKA JÄNÖJUSSI
(Leikitään laulun sanojen mukaan)

Katsos kuinka Jänöjussi
Katsos kuinka Jänöjussi 
Katsos kuinka Jänöjussi
korviansa heiluttaa.

Katsos näin, näin Jänöjussi
Katsos näin, näin Jänöjussi
Katsos näin, näin Jänöjussi
korviansa heiluttaa.

Katsos kuinka Jänöjussi 
Katsos kuinka Jänöjussi 
Katsos kuinka Jänöjussi
käpäläänsä tömistää.

Katsos näin, näin Jänöjussi 
Katsos näin, näin Jänöjussi
Katsos näin, näin Jänöjussi
käpäläänsä tömistää.

Katsos kuinka Jänöjussi
Katsos kuinka Jänöjussi
Katsos kuinka Jänöjussi 
töpöhäntää heiluttaa.

Katsos näin, näin Jänöjussi
Katsos näin, näin Jänöjussi
Katsos näin, näin Jänöjussi
töpöhäntää heiluttaa. 

JÄNIS ISTUI MAASSA

Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen.
Mikä sul on jänönen, kun et enää hyppele.
Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.

Jänikselle tuli tohtori, tohtori.
Antoi sille lääkettä
sekä kylmää käärettä, käärettä, käärettä.

Jänis pisti päänsä pensaaseen, pensaaseen.
Jokos olet terve nyt,
lääkkeisihin kyllästyt, kyllästyt, kyllästyt.

Jänis pieni puikki pakohon, pakohon.
Käpälät sen oivat on,
hyppy aivan verraton, verraton, verraton.

Varo metsäkoiraa jänönen, jänönen.
Koira siit on iloinen,
kun et enää hyppele.
Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.

Tähän perinteiseen lastenlauluun olemme itse keksineet leikin ja ottaneet mukaan myös rooliasurekvisiittaa, jotta lapset pääsevät mukaan toimintaan ja eläytymään paremmin rooleihinsa. Jänikselle on varattu pupunkorvat, tohtorille leikkistetoskooppi sekä vanhasta miesten valkoisesta kauluspaidasta tehty lääkärintakki ja koiralle paapan vanha susihattu. Esittäjät leikkivät laulun sanojen mukaan.

Lisäksi ryhmämme mieluisiin laululeikkeihin kuuluu varmasti myös monelle tuttu "Huu sai-sai", jota kävimme leikkimässä myös takapihan "satumetsässä Kani Koipeliinin" kanssa.



Laululeikkiin tarvitaan marakassi tai rytmimuna säestämistä varten.
Metsässä jokainen lapsi etsi itselleen sopivan "puskan" piilopaikakseen, sisällä lapset menevät lattialle kyyryyn samalla lailla kuten yllä kuvassa.

Aikuinen ja/tai lapset yhdessä laulavat laulua:

"Pupu meni puskaan, huu sai-sai.
Pään pisti piiloon, huu sai-sai.
Pupu meni puskaan, huu sai-sai.
Nyt se hyppää, ai-ai-ai."
(laulun tempoa hidastetaan säkeistön loppua kohden)

Nyt alkaa aikuinen säestää marakassilla ja lapset alkavat hyppiä jäniksen tavoin:

"HUU SAI-SAI, HUU SAI-SAI, nyt se hyppää, ai-ai-ai.
HUU SAI-SAI, HUU SAI-SAI, nyt se hyppää, ai-ai-ai."

Sama toistetaan ja taas puput eli lapset pistävät "päänsä piiloon puskaan" ja odottavat taas marakassin rytmiä, kunnes aloittavat hyppimisen. Otamme tämän yleensä muutaman kerran peräkkäin, sen jälkeen muksut alkavat olla jo tarpeeksi hengästyneitä pomppimisesta. 

Tämä laululeikki sopii siis mainiosti myös liikuntahetkiin ja harjoittaa mm. paikallaan pysymistä, keskittymistä, kuuntelemista sekä oikean hetken odottamista perusliikkeen eli tasajalkaa hyppimisen lisäksi.  Hauskaa vaihtelua on myös kokeilla hyppiä vuorotellen yhdellä jalalla.

Metsässä leikimme leikkiä siten, että marakassin soidessa täytyy lähteä kettua karkuun ja etsiä uusi piilopaikka eikä samaan piiloon saa mennä toista kertaa. Marakassia soitetaan ja kertosäettä lauletaan niin pitkään kunnes kaikki ovat taas turvallisesti "piilossa". Vaihtelua ja lisää haastetta leikkiin tuo metsässä epätasainen maasto, jossa liikkuminen kehittää hyvin motoriikkaa.