"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty."
Näin menee sanonta, mikä ei kuitenkaan ihan aina pidä paikkansa. Hyvin suunniteltu asia saattaa suunnittelusta ja aikataulutuksesta huolimatta mennä täysin pipariksi ja kuten tänään, extempore-mentaliteetilla toteutettu teemapäivä osoittautua sangen mukaansatempaavaksi ja kehittäväksi monella tapaa ihan vaan tarttumalla hetken ideoihin, niin aikuisen mielessä virinneisiin mahdollisuuksiin kuin lasten omiin mielijohteisiin.
Idea sai alkunsa jo aamupiirillä, kun toinen hoitajista sattui kysymään lapsilta tietääkö kukaan, mikä päivä tänään 11.2. on, sen kummemmin mitään muuta toimintaa aiheen tiimoilta suunnittelematta.
Tänäänhän on valtakunnallinen 112-PÄIVÄ eli hätänumeropäivä. Aamupiirillä keskusteltiin siitä, milloin hätänumeroon pitää soittaa ja miten silloin toimitaan. Mietittiin myös mitä puhelimeen sanotaan, jos hätänumeroon joutuu joskus soittamaan.
Päivän touhut lähtivät aamupiirin jälkeen rivakasti käyntiin ja päivälevon aikana tulostin värityskuvia hälytysajoneuvoista värityskuvasivustolta osoitteesta www.värityskuvia.org, jonne linkin löydät myös blogimme oikeasta reunasta. Paloauto-, poliisiauto- ja ambulanssi-värityskuvat saivat innostuneen vastaanoton päivälevolta saapuneissa.
Löysin myös hetken mielijohteesta etsittyäni värityskuvan kännykästä, johon aikuinen tai lapset itse kirjoittivat näyttöön hätänumeron 112, isot kirjoittivat numerot myös näppäimistöön. Lapset keksivät itse myös leikata kuvat irti papereista.
Muuta ei tarvittu kuin tulostettuja värityskuvia, tusseja ja sakset ja näin oli lennossa ideoitu lapsia kiinnostavaa ja motivoivaa puuhaa, joka harjaannutti mm. kynän- ja saksien käsittelytaitoja sekä silmän ja käden yhteistyötä.
Askarteluhetkessä toteutui myös lapsilähtöisyyden perusperiaate, kun aikuinen tarjosi mahdollisuudet eli materiaalin ja välineet lapsen toteuttaa omia oivalluksiaan, joiden kautta lapsi saa eväitä kehityksensä tueksi yhtälailla kuin valmiiksi suunnitellusta askartelusta. Lisäksi lapset ideoivat itse tekemästään materiaalista yhteistä leikkiä, joka edesauttoi mielikuvituksen sekä leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä.
Iltapäivä sujui kuin siivillä tässä askartelupuuhassa. Keittiön pöytä ja sen alunen olivat kyllä sen näköisetkin, että kovasti oli jotakin puuhasteltu... :) Lapset innostuivat myös leikkimään ja "soittelemaan" uusilla "kännyköillään", josta hoitotäti saikin idean pelata itselleen aikaa keittiön siivoamista varten.
Toinen hoitajista keräsi vielä lapset piiriin leikkimään ohjattua leikkiä, jossa vuorotellen soitettiin paperisilla leikkikännyköillä leikisti hätäkeskukseen, jossa ensin vastasi hoitotäti ja sitten tokaluokkalainen heittäytyi siihen rooliin antaumuksella. Leikkipuhelut harjaannuttivat lapsia myös keskustelun vastavuoroisuuteen, jolloin toinen osapuoli kysyy ja toinen kuuntelee ja vastaa esitettyyn kysymykseen.
Hätänumeroon soittamista olisikin hyvä lasten kanssa ajoittain harjoitella niin hoidossa kuin kotona, jotta tarpeen vaatiessa se onnistuisi. Lapselle on hyvä opettaa puhelimen käyttöä ja miten toimitaan hätänumeroon soitettaessa. Myös oman nimen ja oman kotiosoitteen opetteleminen on hyvä harjoitella. Tosi hienosti lapset tänään osasivatkin, vaikka soittamista harjoiteltiinkin hyvin leikinomaisesti ja hassutellenkin, sillä hätänumeroon soittamisen harjoittelusta ei tule tehdä liian vakavaa ja pelottavaa.
Eräs noista leikin "hätäpuheluista" meni jotakuinkin näin:
- Hätäkeskus, kuka soittaa?
- Kalle 5v. (nimi muutettu)
- Mikä on hätänä?
- Vessa vuotaa.
- Vuotaako pahasti?
- Tosi pahasti, vaahtoakin tulee.
- Olisikohan parempi soittaa putkimiehelle?
- Ei, kun talokin palaa.
- Selvä on, lähetän paloauton. Pian tulee apua.
