perjantai 28. helmikuuta 2014

KOHTI UUSIA HAASTEITA

 

Pajupellon perhepäiväkoti hiljeni sekä sulki ovensa joulun alla.
Koti rauhoittui omalle perheelle ja kymmenen vuoden jälkeen töihin lähteminen kodin ulkopuolelle vaatii totuttelua, mutta päivääkään en vaihtaisi pois entisistä enkä näistä uusista kokemuksista.

Lämmin kiitos kaikille Pajupellon perhepäiväkodin tutuille ja tuntemattomille seuraajille sekä etenkin kaikille hoidossamme olleille lapsille ja perheille näistä yhteisitä vuosista. 

Mirkku

perjantai 29. marraskuuta 2013

PELIOHJEET KADOKSISSA!



Osaako joku auttaa meitä?!  Ostin kirpparilta tällaisen pelin, mutta laatikosta puuttuivat peliohjeet. Tietäisikö joku miten tätä peliä pelataan ja laittaisi ystävällisesti peliohjeet tänne kommentilla, niin pääsisimme poikien kanssa pelaamaan! Kiitos jo kovasti etukäteen! :)

Terkuin Mirkku


torstai 21. marraskuuta 2013

HEI, LUNTA SATAA!!!


Tänään satoi ensilumi Pajupeltoon! 

Olimme käyneet poikavoittoisen ryhmämme 4-5 vuotiaiden poikien kanssa tiukkaa keskustelua aamulla sisällä juoksemisesta ja takaa-ajo leikeistä sisätiloissa. Olin suorastaan määrännyt pojat rauhoittumaan ja keksimään rauhallisempaa leikkiä. 

Olin ihmetellyt suureen ääneen poikien edessä, että on se kumma, miten sisällä aina tekee mieli juosta ja reuhata, mutta sitten kun päästään ulos ja tilaa olisi yllin kyllin juosta ja temmeltää, vaikka painiakin naapurin pellolla, niin ei... Silloin sitten leikitään siivosti autoilla hiekkalaatikolla. Olin vannottanut, että nyt sitten varmasti tänään juoksette ylimääräiset energianne ulkona pois, ettei sisällä tarvitse juosta. 

Mutta kuinkas sitten kävikään...? Aamupäivän mittaan alkoi lunta hiljalleen leijailemaan ja ulos päästyämme sitä oli jo jonkin verran satanut. Pojat innostuivatkin keräämään lunta mm. rappusilta ja testaamaan kuinka suuria lumipalloja saavatkaan aikaiseksi. Pojat esittelivät ylpeinä aikaansaannoksiaan!

Päivän mittaan lunta olikin satanut niin paljon, että paivälevolta herätessä keittiön ikkunasta levisi ihana valkeus pitkän, sateisen ja harmaan syksyn jälkeen! Iltapäiväulkoiluun mennessä suojalunta oli kerääntynyt jo sen verran, että pojat saivat pyöritellä jo oikein "pienen miehen" kokoisia lumipalloja ja aloittivat lumilinnan perustusten rakentamisen. Ihanaa vaihtelua syksyn sadekeleille! Tästä se talvi taas alkaa! Saadaankohan huomenna kaivaa jo liukurit esiin...?
 

HIIRI PIENI LÄHTI VÄRIMAATA ETSIMÄÄN...


"Hiiri pieni lähti värimaata etsimään.
Kun hän sinne saapui, mitä siellä näkikään?
Keltainen, punainen, oranssi,
sininen, vihreä, violetti.
- Hiiri värejä ihmetteli!"

Aloitimme marraskuista väriteemaamme ja tutustuimme lasten nimeämään Hippo Hiireen, joka ylläolevan lorun saattelemana lähti seikkailemaan värimaahan ja etsimään tyhjään väriympyrään värejä.

Marraskuussa vietämme siis väriteemapäiviä, jolloin Hippo Hiiri löytää aina uuden värin. Aamupiirillä tutkittiin ympäristöä ja mietittiin löytyykö päivän väriä ympäriltä sekä paljastimme päivän värilorun. Aamupiirin päätteeksi kukin maalasi omaan väriympyräänsä ko.värisen "piirakan".

Tiedotimme perheille teemapäivistä etukäteen, sillä oli tarkoitus, että hoitoon pukeudutaan teemavärin mukaan ja myös ruokakin yritetään valmistaa tietyn väriseksi. Esimerkiksi oranssina päivänä söimme oranssia porkkana-bataattikeittoa ja tuorepalana porkkanaa sekä välipalalla mandariinia. Keltaisena päivänä värjäsimme kana-riisiruuan keltaiseksi kurkumalla ja välipalalla söimme keltaista mangopolentapuuroa ja niin edespäin. Sinisen päivän ruoka osoittautui todella hankalaksi toteuttaa, sillä periaatteemme oli toteuttaa värit ruokiin luonnollisesti ilman keinotekoisia elintarvikevärejä, joten luovutimme ja tyydyimme keittämään vain kunnon makkarasopan, joka kyllä pojille maistuikin hyvin.

Tottakai myös taiteilimme ja maalasimme ylläolevan kuvan mukaisia värikkäitä taideteoksia. Taiteilun aihe oli teeman mukainen eli "Hippo Hiiren polkuja värimaassa". Valkoinen akvarelli-paperi teipattiin alustaan maalarin teipillä reunoistaan niin, että valmiiseen työhön saadaan näin siistit valkoiset reunat. 

Sen jälkeen lapset saivat itse teipata maalarinteippisuikaleita ristiin rastiin paperin päälle. Tärkeää oli vain se, että teippi ylettyi paperin reunasta reunaan, muuten sai teipata teipit vapaasti aivan miten haluaa. Sen jälkeen vesiväreillä maalattiin teippien väleihin muodostuneet "hiiren kolot" itselle mieleisillä väreillä. 

Värien hiukan kuivahdettua teipit poistettiin teippausjärjestyksessä varovasti, jolloin risteileville "poluille" saatiin näin tarkat reunat. Etenkin teippaaminen ja teippien poistaminen oli lapsista erityisen jännittävää ja elämyksellistä. Jopa niin, että moni halusi tehdä toisenkin maalauksen samaa tekniikkaa käyttäen, jotta saivat poistaa teippejä ja nähdä millainen taideteos teippien alta paljastuu. 

Tämä työ onnistui pieniltäkin, jotka antaumuksellisesti maalasivat papereitaan. Teippaamisessa ja teippien poistamisessa toki täytyi aikuisen olla paljolti apuna.