keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

JÄLKIÄ LUMESSA



Vielä näin kevään korvalla hiukan kuvia eräältä talviselta kävelyretkeltä läheiseen metsään ja mitä tuon retken innoittamana sitten vielä sisällä taiteiltiin.

Päivä oli sinällään erikoinen, että hurja vatsapöpö otti meistä mittaa ja kaatoi yli puolet ryhmästä petiin. Näin ollen kolmen isomman lapsen kanssa lähdettiinkin omasta pihasta metsään tutkimaan eläinten jälkiä hangella. 

Pelkästään kolmen ison kanssa olikin helppo lähteä tarpomaan hankeen ja koska päiväunet eivät olleet kenellekään niin kovin tarpeen, saatoimme viipyä retkellä hiukan normaalia pidempään sekä saimme nauttia kunnolla raittiista ilmasta ja jännittävästä ympäristöstä. Lapset saivat myös tutkia vapaasti luontoa ympärillään ja kun lapsille heräsi kysymyksiä, pysähdyimme yhdessä pohtimaan vastauksia askarruttaviin kysymyksiin.


Polkua pitkin kuljettiin syvemmälle metsään toinen toistaan kannustaen ja rohkaisten: "Nyt tullaan synkkään metsään, olkaa rohkeita!" kannusti 5-vuotias tyttö muita metsänkävijöitä.



Tutkittiin tarkkaan eläinten hangelle jättämiä jälkiä ja merkkejä, kuten esimerkiksi hangelle pudonneita kävyn suomuja ja syötyjä käpyjä. "Täällä on varmasti Ossi Oravan (yllä oleva tuttu kaveri Pajupellon perhepäiväkodin lapsille) talvivarasto! Tänne se on piilottanut käpyjä talvea varten! tuumattiin yksissä tuumin erään kuusen alta löytyneiden veden pitävien todisteiden mukaan.


Jälkiä löytyikin monenlaisia ja monen kokoisia. Samalla pohdittiin mikä eläin on mahtanut jäljet tehdä ja mitä muita eläimiä talvisessa metsässä saattaisi liikkua, mitkä eläimet ovat hereillä talviaikaan ja mitkä nukkuvat talviunta. Lumileopardi oli ehkä eksoottisin ehdotetuista eläimistä, jonka saattaisimme lumisessa metsässä kohdata...


Löysimme myös hauskan kohdan lumessa, jossa ikäänkuin jokin pieni olisi hiihtänyt. 4-vuotias poika olikin heti sitä mieltä, että siinä oli selvästikin hiiri hiihtänyt ja tämä tässä yllä on siis hänen mukaansa "hiiren hiihtolenkki".


Vielä ennen lounasta maalasimme valkoisella sormivärillä vaaleansiniselle paperille muistiin, millaisia jälkiä hangella näimme ja mitä metsäretkeltä jäi mieleen.


Tyttö 5v. kertoi, että lumipenkassa näkyi pupun ja ketun jälkiä.



Toinen 5-vuotias tyttö kertoo, että tässä näkyy pupun, oravan ja ketun jälkiä. Jättiläinen sai ne kiinni. Sit se kaatui ja ne pääsi vapaaksi.



4-vuotias poika kertoo, että tässä orava hiihtää.

Ruokalorupiirillä luettiin vielä alla oleva Leena Ravantin runo, siitä kuinka eläinten jättämät jäljet hangella ovat kuin hienoa  valkoista pitsiä sekä tutkittiin retken ja runon innoittamana yhdessä maalaattua kuvaa, jossa risteilee pitsinä eläinten polkuja hangella.


"Talvimetsässä, talvimetsässä
hiiret, kärpät ja lumikot
kirjovat lumilakanalle
koreat pitsikuviot.

Tikkaavat, tikkaavat
pitkin ja poikin
reikäommelta kirjavaa.
Salakieltä se olla voikin!
Kukapa siitä selvän saa.

Talvimetsässä latujen tietä
uteliaana hiihtelet:
Kovasti, kovasti kiehtoisi mieltä
selvittää käpäläaakkoset."

(Leena Ravantti)

Ei kommentteja: